Kulttuuritoiminnan henkilöstöresurssit

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kuinka paljon kunnalla on käytettävissään henkilöstöresursseja yleisen kulttuuritoiminnan järjestämiseen?

Kaikissa Etelä-Suomen kunnissa ei ole kulttuuritoimintaa koordinoivaa ja johtavaa henkilöä. Noin 38 prosentissa vastaajakunnista yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistui alle yksi henkilötyövuosi.

Henkilöstömääriin kuntien kulttuuritoiminnassa ja -palveluissa vaikuttaa merkittävästi palvelujen järjestämisen tapa. Kunnat eroavat toisistaan siinä, miten vastuu yleisestä kulttuuritoiminnasta on järjestetty kunnan sisällä ja onko palvelutuotantoa ulkoistettu yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille. Myös kuntaliitokset ovat vaikuttaneet kuntien kulttuurialan henkilöstöön. Vuonna 2014 yli puolessa sekä Manner-Suomen (55 %) että Etelä-Suomen (62 %) vastaajakuntia yleiseen kulttuuritoimintaa kohdistui yksi henkilötyövuosi tai enemmän (Taulukko 10.9.1.). Vastaavasti 45 prosentissa Manner-Suomen ja 38 prosentissa Etelä-Suomen vastaajakunnista yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistui alle yksi henkilötyövuosi. Muutamassa kunnassa arvioitu henkilötyövuosien määrä oli 0 (sisältyy taulukossa alle 0,2 htv -luokkaan). Vuonna 2014 henkilötyövuosien lukumäärä oli sekä Manner-Suomen että Etelä-Suomen alueella korkein asukasluvultaan suurissa, kaupunkimaisissa kunnissa. Vastaajakuntien henkilötyövuosien keskiarvo oli Manner-Suomessa 2,3 henkilötyövuotta ja Etelä-Suomessa 4,7 henkilötyövuotta vuonna 2014. Etelä-Suomen keskiarvoa nostavat etenkin Vantaan, Espoon ja Helsingin keskiarvoa huomattavasti korkeampien henkilötyövuosien määrä.

Kuntien arviot yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevien henkilöiden lukumäärästä vaihtelivat huomattavasti. Päätoimisten, toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa työskentelevien lukumäärä oli suurin asukasluvultaan suurimmissa vastaajakunnissa. Noin 51 prosentissa vastanneista Manner-Suomen kunnista ja 59 prosentissa Etelä-Suomen kunnista työskenteli päätoimisessa, toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yksi tai useampi henkilö (Taulukko 10.9.2.).  Vastaavasti liki 50 % Manner-Suomen kunnista ja 41 % Etelä-Suomen vastaajakunnista ei työskennellyt yhtäkään päätoimista henkilöä. Noin 65 prosenttia Manner-Suomen kunnista ja 54 prosenttia Etelä-Suomen kunnista työllisti osa-aikaisesti (tietyllä prosenttimäärällä), toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhden tai useamman henkilön. Määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli yksi tai useampi henkilö joka kolmannessa Manner-Suomen vastaajakunnassa ja noin 35 prosentissa Etelä-Suomen vastaajakunnista. Noin 35 prosenttia Manner-Suomen kunnista ja 43 prosenttia Etelä-Suomen vastaajakunnista tarjosi työtä lisäksi yhdelle tai useammalle muulle työntekijälle kuten työllistetylle, siviilipalvelusmiehelle tai harjoittelijalle.

Vastanneissa Etelä-Suomen kunnissa kulttuurista vastaajan johtajan tai muun vastuuhenkilön nimeke oli useimmiten kulttuurijohtaja, kulttuuripäällikkö tai kulttuurin ja muun alan yhdistelmänimike (36 % kunnista) tai kirjastoalan nimike (kuten kirjastonjohtaja, kirjastotoimenjohtaja tai kirjaston ja muun alan yhdistelmänimikkeet) (22 % kunnista). Yli kymmenesosassa kunnista kulttuurista vastasi sivistysjohtaja tai palvelupäällikkö (11 % kunnista), vapaa-aikajohtaja, -päällikkö tai -sihteeri (14 % kunnista) tai kulttuurituottaja (11 % kunnista). Muita nimikkeitä (museonjohtaja, nuoriso-ohjaaja) oli käytössä 6 prosentilla kunnista. Pelkästään kulttuuriin liittyviä nimikkeitä käytettiin noin 39 prosentissa vastanneista kunnista.

 

Mikä on henkilöstön koulutus ja miten osaamista pidetään yllä?

Yli 70 prosentilla Etelä-Suomen kunnista yleisen kulttuuritoiminnan johtajalla tai muulla vastuuhenkilöllä oli ylempi korkeakoulututkinto. Kulttuurialan ylempi korkeakoulututkinto oli yleisen kulttuuritoiminnan johtajista tai muista vastuuhenkilöistä noin 22 prosentilla.

Kunnilta tiedusteltiin yleisen kulttuuritoiminnan johtajan tai muun vastuuhenkilön koulutusta (Taulukko 10.9.3.). Kulttuurialan ylempi korkeakoulututkinto oli yleisen kulttuuritoiminnan johtajista sekä Manner-Suomessa että Etelä-Suomessa noin 22 prosentilla. ”Kulttuurialaa” ei määritelty kysymyksessä. Yleisin tutkinto yleisen kulttuuritoiminnan johtajien tai muiden vastuuhenkilöiden keskuudessa oli Manner-Suomessa ja Etelä-Suomessa muu kuin kulttuuri- tai kirjastoalan ylempi korkeakoulututkinto. Vastanneiden joukossa oli etenkin kasvatustieteiden ja filosofian maistereita. Etelä-Suomessa yleinen oli lisäksi kirjastoalan ylempi korkeakoulututkinto. Yli 70 prosentilla Etelä-Suomen kunnista yleisen kulttuuritoimen johtajalla tai muulla vastuuhenkilöllä oli ylempi korkeakoulututkinto. Ylempi korkeakoulututkinto oli yleisen kulttuuritoiminnan johtajalla lähes 80 prosentissa asukasluvultaan suurista, kaupunkimaisista Etelä-Suomen kunnista. Pienissä, maaseutumaisissa kunnissa vastaava osuus oli matalampi, noin 60 prosenttia. Noin 11 prosentissa Etelä-Suomen kunnista yleisen kulttuuritoiminnan johtajilla oli ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon sijaan jokin muu koulutus. Näitä olivat opistotasoiset kulttuurisihteeri- ja nuorisotyöntekijän koulutukset sekä toisen asteen kirjastovirkailijan koulutus.

Kaikissa Etelä-Suomen kunnissa, joissa yleisestä kulttuuritoiminnasta vastasi päätoiminen henkilö (19 kuntaa), henkilöstö osallistui osaamista ylläpitävään koulutukseen. Yleisen kulttuuritoiminnan henkilöstö osallistui osaamista ylläpitävään koulutukseen tavallisimmin noin 3–5 päivää vuodessa (30 % vastaajakunnista). Vastaajien joukossa oli sekä kaupunkimaisia, taajaan asuttuja että maaseutumaisia kuntia. Noin 11 prosentissa kunnista henkilöstö osallistui koulutukseen 1–2 päivää vuodessa. Nämä kunnat olivat sekä kaupunkimaisia että maaseutumaisia kuntia. Noin viidessä prosentissa kunnista henkilöstö osallistui osaamista ylläpitävään koulutukseen 6–10 päivää sekä 11 päivää tai enemmän. Kaikki kunnat olivat kaupunkimaisia kuntia. Kysymystä ei ollut rajattu eksplisiittisesti kulttuurialaan liittyvään koulutukseen.

Kuntien resurssit henkilöstön osaamisen ylläpitämiseen vaihtelevat kunnissa. Osassa kuntia henkilöstöä kannustettiin osallistumaan kulttuurialan kursseille ja täydennyskoulutukseen. Toisissa kunnissa koulutus rajoittui kunnan omaan hallintoon liittyvään koulutukseen. Osaamisen edistäminen oli usein myös henkilöstön omaehtoisen opiskelun ja tiedonhaun varassa. Verkostoitumista lähikuntien, seudullisten sekä kansallisten toimijoiden kanssa pidettiin tärkeänä.

Vuosina 2012–2013 kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishankkeeseen (KUULTO) osallistuneet kuntien toimijat tähdensivät kulttuurialan asiantuntijuudessa monialaisuutta sekä yhteiskunnan muutoksen tunnistamista. Toimintaympäristön tuntemusta pidettiin tärkeänä, sillä sen nähtiin mahdollistavan henkilöstölle toiminnalliset valmiudet yhteistyöhön ja uusien työmenetelmien käyttöön. Myös tiedon saantia ja alueellista verkostoitumista korostettiin. Hankkeen toimintatutkimukseen osallistui kuntia, jotka rahoittivat kulttuuritoiminnan ja -palvelujen järjestämistä keskimääräistä vähemmän.

Taulukko 10.9.1. Yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistuvat henkilötyövuodet Etelä-Suomessa vuonna 2014

Taulukko 10.9.2. Etelä-Suomen ja Manner-Suomen kuntien arviot yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevien henkilöiden lukumäärästä vuonna 2014

Taulukko 10.9.3. Yleisen kulttuuritoiminnan johtajan tai muun vastuuhenkilön koulutus erikokoisissa kunnissa Etelä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2014.