Johdanto

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

Tässä raportissa arvioidaan nuorten mielenterveyttä ja mielenterveyspalvelujen saatavuutta opiskeluhuollossa. Nuorten mielenterveyttä arvioidaan ahdistuneisuusoireiden näkökulmasta, jotka ovat yleisimpiä nuorten mielenterveyttä heijastavia emotionaalisia oireita. Etelä-Suomen aluehallintoviraston raportissa palvelujen saatavuuden aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyä ja terveydenedistämisaktiivisuus (TEAviisari) mittarin tuloksia vuodelta 2015. Raportin tulokset esitetään Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen maakunnista.

Nuorten mielenterveysongelmien yleisyys ja vaihtelu väestöryhmittäin

Mielenterveys- ja päihdehäiriöt aiheuttavat pääosan nuorten terveyshaitoista ja ovat merkittävä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden riskitekijä. Nuoruusikä käsittää siirtymän lapsuudesta aikuisuuteen (ikävuodet 13–22), joka alkaa fyysisestä murrosiästä ja päättyy nuoreen aikuisuuteen. Keskimäärin puolet elämänaikaisesta mielenterveyden häiriöistä puhkeavat keskinuoruuteen mennessä ja kolme neljästä ennen 25 vuoden ikää (Coughlan ym. 2013).    

Vuoden 2014 aikana 20–25 %:lla nuorista on todettu jokin mielenterveyden häiriö. Tavallisimmat häiriöt ovat mielialahäiriöt (esiintyvyys vuositasolla 10–15 %), ahdistuneisuushäiriöt (5–15 %), käytöshäiriöt (5–10 %) ja päihdehäiriöt (5–10 %). Mielenterveyshäiriöt ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Nuorten mielenterveyden ongelmiin liittyy usein vahingollisia terveyskäyttäytymisen muotoja, kuten tupakointia, runsasta alkoholin käyttöä ja huumekokeiluja. (Kaltiala-Heino ym. 2015) Vuonna 2014 mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneita (0–17-vuotiaita/ 1 000 vastaavaikäistä) oli koko maassa 4,2 ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella 4,5. Kymenlaaksossa (8,1) ja Päijät-Hämeessä (7,5) sairaalahoitoa vaativia nuoria oli hieman enemmän kuin Kanta-Hämeessä (4,3), Uudellamaalla (4) ja Etelä-Karjalassa (2,8). Vastaavasti 18–24-vuotiailla sairaalahoidon tarve vaiheteli maakunnittain seuraavasti Päijät-Häme (11), Etelä-Karjala (10,2), Kymenlaakso (9,6), Uusimaa (7,7) ja Kanta-Häme (7). Sairaalahoidon tarve 18 – 24 -vuotiailla oli Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella hieman korkeampi (8,2) kuin koko maassa (8). Sairaalahoidon määrä riippuu alueella käytettävissä olevista resursseista ja hoitokäytännöistä.  

Nuorten ahdistuneisuutta arvioidaan tässä raportissa Generalized Anxiety Disorder (GAD-7) – mittarilla. Mittari sisältää seitsemän väittämää, joissa kysytään kuinka usein (saaden arvot 0–3) erilaiset ahdistusoireet ovat vaivanneet nuorta lomakkeen täyttöä edeltäneen kahden viikon aikana (ahdistuneisuuden tunteet, murehtimistaipumus, rentoutumisvaikeus, levottomuus, ärtyneisyys,katastrofiajattelu). Summapistemäärä 10 GAD-7 -mittarilla tulkitaan kohtalaisiksi tai vaikeiksi ahdistuneisuusoireiksi ja se viittaa myös yleisen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuuteen (Spitzer ym.2006, Kroenke ym. 2007, Löwe ym. 2008).

Opiskeluhuolto

Opiskeluhuolto sisältää koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaiset psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Näistä säädetään lailla. Opiskeluhuollon tavoitteena on opiskelijan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen sekä niiden edellytysten lisääminen oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa ohjaa 1.8.2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013). Laissa säädetään opiskeluhuollon kokonaisuudesta sekä järjestämisvastuista.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviin sisältyvät koululaisten terveydentilan seuraaminen ja edistäminen sekä erityisen tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen tarpeen järjestäminen sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu lisäksi mielenterveys- ja päihdetyö ja seksuaaliterveyden edistäminen. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä opiskeluyhteisön hyvinvoinnin edistämisen seuranta kolmen vuoden välein.  Kunnan on myös järjestettävä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille heidän kotipaikastaan riippumatta. Valtioneuvoston asetus (338/2011) täsmentää terveydenhuoltolakia ja antaa velvoitteita kunnille liittyen neuvolatoimintaan, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon sekä lasten ja nuorten ehkäisevään suun terveydenhuoltoon.

Opiskeluhuollon kuraattorin ja psykologin palveluilla tuetaan ja ohjataan koulunkäyntiä, jonka tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Kuraattori tarjoaa ohjausta erityisesti perhetilanteeseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvissä asioissa. Psykologin tehtävät liittyvät yksilöllisen oppimisen ja mielenterveyden tukemiseen ja edistämiseen.

Oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaa monialainen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä. Monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto on tarkoitettu tuen tarpeen nopeaan selvittämiseen ja tuen tarpeen järjestämiseen. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 2014.)

Lähitulevaisuuden näkymät

Suomalaisten kansanterveys on parantunut monilla osa-alueilla: suomalaiset sairastavat vähemmän, syövät terveellisemmin ja kokevat terveytensä paremmaksi. Sosioekonomisen eriarvoisuuden vähentämisessä ei ole kuitenkaan onnistuttu. Erot näkyvät jo nuoruudessa eri kouluasteiden välillä. Ammattioppilaitosten opiskelijoiden elintavat ovat monelta osin huonommat lukiolaisiin verrattuna. Erot näkyvät myös opiskeluhuoltopalveluiden käytössä ja saatavuudessa. Nuorten mielenterveyden ja mielenterveyspalveluiden seuranta edellyttää tiedonkeruutapojen ja indikaattoreiden kehittämistä.

Hallitusohjelmassa ja sen kärkihankkeissa on vahva linjaus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (jäljempänä sote) tavoitteena on, että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat. Sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään kuntaa suurempien itsehallintoalueiden vastuulle ja tavoitteena on sujuvat palvelukokonaisuudet.

Sote-uudistus asettaa haasteita myös opiskeluhuollolle. Palvelujen siirtyessä kunnista maakuntien järjestettäväksi tulee rakenteet ja yhteistyö kunnan tuottaminen palvelujen kanssa suunnitella ja organisoida toisin. On tärkeää varmistaa, että opiskeluhuoltopalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Haasteina tulevat olemaan myös sote-uudistuksen yhteydessä päätettävät valinnanvapauskysymykset.

Opiskeluhuolto on vielä muutosvaiheessa sen saatua lakisääteiset, monialaiset rakenteet ja toimintatavat syksyllä 2014. Opiskeluhuollon ohjausryhmän rooli ja tehtävät eivät ole vielä kaikkialla muotoutuneet tarkoituksenmukaisiksi. Sujuva, monialainen yhteistyö edellyttää yhdessä laadittuja suunnitelmia ja sopimista työtavoista sekä toimivat monialaisen johtamisen rakenteet. Kehittämistyö edellyttää myös opiskelijoiden ja huoltajien vahvaa osallisuutta.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot, tukevat toiminnallaan kansallisia linjauksia ja strategisten tavoitteiden saavuttamista. Vuodesta 2012 lähtien suunnitelmallisesti toteutettu lasten ja nuorten ehkäiseviä terveydenhuollon palveluja koskeva valvonta on paljastanut kuntien välisiä eroja terveyspalvelujen järjestämisessä. Myöskään opiskelijoiden terveydenhuollon ja sairaanhoidon kokonaisuus ei ole aina toteutunut asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Ongelmia on ollut muun muassa opiskelijoiden mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuudessa.

Suunnitelmaperusteisen valvonnan tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Vaikuttava valvonta tarvitsee tuekseen oikea-aikaista ja kattavaa tietoa, ja edellyttää myös valvonnan ja tietopohjan kehittämistä. Valvontakulttuuri muuttuu vuorovaikutteisemmaksi ja toiminnan painopiste siirtyy ennakoivaan valvontaan sekä uusien palvelurakenteiden vahvistamiseen.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteiskunnallisena vaikuttavuustavoitteena on muun muassa terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen ja ehkäisevä päihdetyö. Aluehallintovirastolle kuuluu mielenterveystyön ohjaus ja valvonta. Aluehallintovirasto seuraa erityisesti itsemääräämisoikeuksien rajoittamista koskevia toimenpiteitä (Mielenterveyslaki 1991) Mielenterveyslain 6 d §:n mukaan aluehallintovirasto järjestää vuosittain lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen työnjaon kehittämiseksi alueelliset yhteistyökokoukset. Vuonna 2015 yhteistyökokouksessa esiteltiin HYKSin nuorisopsykiatrian ja Carean sekä Eksoten lasten- ja nuorisopsykiatrian toimintaa.