Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Pelastustoimen nopean avun saanti

Johtopäätökset

  • Pelastustoimen hälytystehtävien kokonaismäärä lisääntyi hieman edellisestä vuodesta. Muutos on kuitenkin pieni, eikä siitä voi päätellä pysyvää kehityssuuntaa. Huomattavaakin vuosittaista vaihtelua voivat aiheuttaa poikkeukselliset sääilmiöt, kuten myrskyt, rankkasateet ja tulvat, joilla on välitön vaikutus pelastustoimen tehtävämääriin.
  • Rakennuspalojen ja automaattisten paloilmoittimien tarkastustehtävien määrät ovat vähentyneet lähes kaikilla pelastustoimen alueilla koko 2010-luvun ajan. Mainittavaa laskua on tapahtunut myös pelastusviranomaisten tietoon tulleiden liikenneonnettomuuksien sekä liikennevälinepalojen ja muiden tulipalojen määrissä. Pelastustoimen pitkän aikavälin valtakunnallista tavoitetta erheellisten automaattisten paloilmoitusten määrän vähentämiseksi ei ole kuitenkaan saavutettu.
  • Ensimmäisen yksikön sekä pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen vähimmäistavoitteet toteutuvat pääsääntöisesti kaikilla pelastustoimen alueilla. Eniten puutteita riskiruutujen saavutettavuudessa ilmenee alueilla, joilla on runsaasti riskiluokkaan I kuuluvia riskiruutuja. Näillä alueilla ensimmäisen yksikön tulee tavoittaa onnettomuuskohde vähintään kuuden minuutin kuluessa hälytyksestä. Riskiruutujen sijoittuminen paloasemiin nähden ei kaikilla alueilla ole enää optimaalinen. Tästä syystä pelastusyksiköt eivät tavoita onnettomuuskohteita valtakunnallisesti etukäteen asetettujen ja palvelutasopäätöksissä päätettyjen vähimmäistavoitteiden mukaisesti.

 

Toimenpide-ehdotukset                  

  • Erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja systemaattista yhteistyötä laitteiston suunnitteluun, asentamiseen, kunnossapitoon sekä viranomaisvalvontaan liittyen. Pelastuslaitosten tulee tehostaa keskinäistä yhteistyötä sekä käyttää pelastuslain mahdollistamia ja muita toimiviksi havaittuja menettelytapoja asian edistämiseksi.
  • Pelastuslaitosten tulee kohdentaa tiiviimpää valvonta- ja muita onnettomuuksienehkäisytoimia sekä mahdollisia teknisiä ratkaisuja onnettomuuksien havaitsemisen ja avun hälyttämisen varmistamiseksi alueille, joilla nopean avun saantia ei voida toteuttaa vähimmäistavoitteiden mukaisesti. Pelastuslaitosten on myös kiinnitettävä erityistä huomiota pelastusyksiköiden sijoitteluun riskiperusteisesti varsinkin riskiluokan I riskiruutujen ja niistä muodostuvien alueiden nopean avun saavutettavuuden parantamiseksi.
  • Pelastuslaitosten tulee seurata tarkemmin pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tuomia vaikutuksia palvelujen tasoon. Pelastustoimen hälytyspalvelujen toimintavalmiuden yksityiskohtainen arviointi vaatii erillistä tarkastelua. Pelastuslaitosten tulee ulottaa tarkastelu toimintavalmiuden kokonaisuuteen, missä huomioidaan tarvittavilta osin myös kaikki keskeiset osatekijät.