Hälytyspalvelujen kysyntä

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Onko pelastustoimen hälytyspalvelujen kysynnässä tapahtunut muutosta?

Pelastustoimen hälytystehtävien kokonaismäärä on hieman lisääntynyt viime vuosina. Muutos on kuitenkin pieni, eikä siitä voi päätellä pysyvää kehityssuuntaa. Rakennuspalot ja automaattisten paloilmoittimien tarkistustehtävät jatkoivat vähenemistä edellisten vuosien tapaan. Automaattisten paloilmoitinlaitteistojen aiheuttamia erheellisiä hälytyksiä on kuitenkin edelleen liikaa.

Pelastustoimen yksiköt hälytettiin erilaisiin tehtäviin Etelä-Suomen alueella vuonna 2015 yhteensä 37 261 kertaa. Tästä lukemasta ensivastetehtäviä oli 7 129 (19 %).  Tehtävien kokonaismäärässä on havaittavissa viime vuosina vähäistä nousua. Pelastustoimen tehtävät lisääntyivät noin 1,8 % verrattaessa vuotta 2015 vuosien 2012–2014 keskiarvoon. Muutos on pieni, eikä siitä voi päätellä pysyvää kehityssuuntaa. Vuositasolla huomattavaakin vaihtelua voivat aiheuttaa poikkeukselliset sääilmiöt, kuten myrskyt, rankkasateet ja tulvat, jotka yleensä lisäävät pelastustoimen vahingontorjuntatehtäviä. Usein näillä on vaikutusta myös muidenkin tehtävätyyppien, kuten esimerkiksi liikenneonnettomuudet ja maastopalot, lisääntymiseen. 

Alueellisesti tarkasteltuna pelastustoimen hälytyspalvelujen kysyntä lisääntyi Kymenlaaksoa (-10 %) ja Etelä-Karjalaa (-4 %) lukuun ottamatta kaikilla muilla alueilla. Eniten tehtävämäärissä tapahtui edellisestä vuodesta Itä-Uudellamaalla (9 %) sekä Päijät-Hämeessä (8 %). Ilmiöön ei ole havaittavissa yhtä selittävää tekijää ja muutos onkin lähinnä osa vuosittaista vaihtelua. Poikkeuksena tästä on kuitenkin Itä-Uudenmaan pelastustoimen alue, missä tehtävämäärät ovat tasaisesti lisääntyneet viime vuosien ajan. Kasvu johtuu pääasiassa automaattisten paloilmoittimien tarkastus- ja varmistustehtävien sekä muiden tarkastus- ja varmistustehtävien määrän lisääntymisestä. (Kuvio 16.5.1.)

Vaikka pelastustoimen tehtävien kokonaismäärä on viime vuosina hieman lisääntynyt, on vastaavasti joissakin tehtävissä ollut päinvastainen kehityssuunta. Rakennuspalojen ja automaattisten paloilmoittimien tarkastustehtävien määrät ovat Etelä-Suomessa lähes kaikilla pelastustoimen alueilla vähentyneet koko 2010-luvun ajan.  Mainittavaa laskua on tapahtunut myös pelastusviranomaisten tietoon tulleiden liikenneonnettomuuksien sekä liikennevälinepalojen ja muiden tulipalojen määrissä.

Palokuolemia oli viime vuonna keskimääräistä vähemmän. Pelastusviranomaisten ensitietojen mukaan tulipaloissa menehtyi vuonna 2015 koko maassa 70 henkilöä, joista 19 Etelä-Suomen alueella. Lisäksi tulipaloissa loukkaantui 223 henkilöä, joista 17 vakavasti. Tulipaloissa on menehtynyt Etelä-Suomen alueella 2010-luvulla keskimäärin 24 henkilöä vuodessa.

Viime vuonna vahingontorjuntatehtäviä oli Kymenlaaksoa lukuun ottamatta kaikilla pelastustoimen alueilla edeltänyttä vuotta enemmän. (Kuvio 16.5.2.). Eniten vahingontorjuntatehtävät työllistivät Helsingin, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uusimaan pelastustoimen alueilla. Viime vuosina vahingontorjuntatehtävät ovat kohdistuneet paljolti loppusyksyyn, jolloin on esiintynyt voimakkaita myrskyjä. Usein myrskyjen aiheuttamat tehtävät ajoittuvat lyhyelle aikavälille ja ovat luokiteltu pääsääntöisesti ei-kiireellisiksi. Näillä ei ole merkittävää vaikutusta pelastustoimen valmiuteen kiireellisten pelastustoimen tehtävien osalta. Toinen selvästi pelastustoimea työllistävä vuodenaika vahingontorjuntatehtävien osalta ovat kesäkuukaudet, jolloin voimakkaiden rankkasateiden seurauksena on esiintynyt taajamatulvia. Vuodesta riippuen myös kevättulvilla sekä talven tykkylumi-ilmiöllä voi olla suuri vaikutus vahingontorjuntatehtävien määrään.

Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämästä luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmästä (LUOVA) pelastusviranomaiset, kuten myös muut turvallisuusviranomaiset, saavat mahdollisimman tarkan tiedon ja vaikutusarviot väestön turvallisuutta tai infrastruktuurin toimivuutta uhkaavasta luonnonilmiöstä tai – häiriöstä. Näiden tietojen perusteella viranomaiset määrittävät oman toimintansa ja varoittavat väestöä. LUOVAn tavoitteena on tehostaa luonnononnettomuuksien tilannekuvaa.

Ensivastetehtävien sekä automaattisten paloilmoittimen ja varoittimien tarkastustehtävien osuus kaikista pelastustoimen tehtävistä on noin 40 %. Näiden tehtävien osuus on hieman vähentynyt viime vuosina, mutta työllistävät edelleen pelastustoimea määrällisesti selvästi eniten. Muita yleisiä tehtävätyyppejä ovat liikenneonnettomuudet (13 %), vahingontorjuntatehtävät (9 %) sekä muut tarkistus- ja varmistustehtävät (9 %). (Kuvio 16.5.3). Automaattisten paloilmoitinlaitteistojen aiheuttamista hälytystehtävistä suurin osa on aiheettomia, ja niiden taustalla on useimmiten huolimattomuus korjaus- ja kunnostustöiden yhteydessä tai laitteiston kunnossapidon laiminlyönti.

Automaattisten paloilmoittimien tarkastus- ja varmistustehtävien määrät ovat vähentyneet kaikissa pelastuslaitoksissa vuoden 2010 tasoon verrattuna, vaikka vuosittaista vaihtelua joidenkin pelastuslaitosten osalla hieman esiintyykin. Niin suhteellisesti kuin määrällisestikin nämä tehtävät ovat vähentyneet eniten Kymenlaaksossa, Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä, missä automaattisella paloilmoitinlaitteistolla varustettuja kohteita on myös eniten. Automaattisten paloilmoitinlaitteistojen aiheuttamista hälytystehtävistä suurin osa on aiheettomia, ja niiden taustalla on useimmiten huolimattomuus korjaus- ja kunnostustöiden yhteydessä tai laitteiston kunnossapidon laiminlyönti. (Kuvio 16.5.4).

Vuonna 2004 asetettua pitkän aikavälin valtakunnallista tavoitetta erheellisten automaattisten paloilmoitusten määrän vähentämiseksi ei ole saavutettu. Erheellisten paloilmoitusten suhteellinen osuus on kuitenkin laskenut. Vuonna 2003 erheellisten automaattisten paloilmoitusten osuus hätäkeskuksiin tulleista automaattisista ilmoituksista rakennuspalosta tai rakennuspalovaarasta oli 98,6 % ja vuonna 2014 vastaava osuus oli 95,7 %. Aiheeton hälytys aiheuttaa pelastuslaitokselle tarpeettomia kustannuksia ja sitoo tehtävään osallistuvan yksikön pois todellisista onnettomuustilanteista.

Pelastuslaki on mahdollistanut vuodesta 2011 lähtien pelastuslaitoksia perimään maksun pelastustoimen tehtävistä niissä tapauksissa, joissa tehtävä on toistuvasti aiheutunut hätäkeskukseen yhdistetystä automaattisesta paloilmoittimesta eikä hälytys ole johtanut kohteessa pelastustoimintaan. Tavoitteena on ollut vähentää erheellisten automaatti-ilmoitusten määrää, edistää laitteiden asianmukaista huoltoa ja sijoittamista sekä kiinteistön käyttäjien huolellista toimintaa paloilmoitinlaitteilla varustetuissa kohteissa. Tällä hetkellä tätä käytäntöä noudatetaan kaikissa pelastuslaitoksissa.

Pelastustoimella oli Etelä-Suomen alueella viime vuonna keskimäärin 13 hälytystehtävää 1 000 asukasta kohden. Pelastuslaitosten kesken suhdeluku vaihteli 11,9–16,4 tehtävässä alueen mukaan. Eniten tehtäviä oli asukaslukuun suhteutettuna Itä-Uudellamaalla (16,4) sekä Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä (15,3). Vähiten tehtäviä oli puolestaan Keski-Uudellamaalla (11,9) sekä Helsingissä ja Länsi-Uudellamaalla (12,1).

Kunnittain tarkasteltuna tehtävämäärissä esiintyy erittäin suurta vaihtelua. Esimerkiksi Kauniaisissa tehtäviä 1 000 asukasta kohden oli viime vuonna 9,3, kun vastaavasti Hartolassa tehtäviä oli 30,3. Isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, suhdeluku oli 11,7 – 15,2. Asukaslukuun suhteutettuna tehtäviä on yleisesti ottaen vähemmän tiheään asutuissa taajamissa ja kaupungeissa sekä keskimääräistä enemmän harvaan asutuilla maaseutumaisilla alueilla. Asukasluvultaan pienen kunnan tehtävämäärä voi vaihdella vuosittain suuresti esim. myrskyn aiheuttamien vahingontorjuntatehtävien takia tai siitä, että kunnan alueella järjestetään iso yleisötapahtuma, kuten asuntomessut. Lisäksi kunnan sijainti esim. vilkkaasti liikennöidyn tien varrella ja loma-asuntojen suuri määrä vaikuttavat myös pelastustoimen tehtävämääriin. Nämä tekijät tulevat esille varsinkin Päijät-Hämeen ja Etelä-Karjalan alueen kunnissa, joissa on runsaasti loma-asutusta ja kesämatkailua sekä vilkkaasti liikennöityjä tieosuuksia. (Kartta 16.5.1)

Kuvio 16.5.1. Pelastustoimen tehtävien määrä vuosina 2012–2015. Ensivastetehtäviä ei ole huomioitu.

Kuvio 16.5.2. Pelastustoimen vahingontorjuntatehtävien määrä vuosina 2011–2015.

Kuvio 16.5.3. Pelastustoimen yleisimpien tehtävien osuus (%) vuosina 2012–2015.

Kuvio 16.5.4. Automaattisten paloilmoittimien tarkastustehtävien määrä vuosina 2010–2015.

Kartta 16.5.1 Pelastustoimen tehtävien määrä (kpl) 1000 asukasta kohden kunnittain vuonna 2015. Ensivastetehtäviä ei ole otettu huomioon.