Nuorisotyön palvelujen arviointi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Miten nuorisotyön palveluja arvioidaan kunnassa?

Arviointikohdassa kysyttiin, miten nuorisotyön palveluja arvioidaan kunnassa. Vastaukset osoittivat, että kunnallista nuorisotyötä arvioidaan varsin vaihtelevasti ja että arviointijärjestelmät vaativat kehittämistä. Kuviossa 12.7.1 on esitetty yhteenveto käytetyistä arviointitavoista sekä arvioinnin toteuttamisen tiheydestä.

Palvelutavoitteessa todettiin, että nuorisotyössä tulee olla käytössä arviointijärjestelmä, jonka avulla nuorisotyön palveluja arvioidaan säännöllisesti. Lisäksi tavoitteessa mainittiin, että nuorten tulee olla osallisina nuorisotyön palvelujen arvioinnissa ja kehittämisessä.

Kyselyvastausten mukaan näytti siltä, että yleisesti ottaen kunnallisen nuorisotyön palvelujen arviointiin osallistettiin melko laajaa joukkoa nuorisotyön ympäriltä. Näin ollen arviointi oli monipuolista ja siinä toteutui moniportaisuus ja monitahoisuus. Kuitenkin paikkakuntakohtaiset erot olivat suuria. Etelä-Suomen alueella oli muutama kunta, joissa toiminnan arviointia voi kuvata yhden vastaajan sanoin: ” Palautteen keruu on ollut säännöllisen epäsäännöllistä ja summittaista.” Valtaosa niistä kunnista, joissa arviointia ei juurikaan toteutettu, mainitsivat toiminnan arvioinnin kehittämiskohteeksi.

Vastausten mukaan kunnallisen nuorisotyön arviointi perustui pääasiassa joko palveluja käyttäviltä nuorilta saatuun palautteeseen, nuorisotyöntekijöiden tekemään itsearviointiin tai yhteistyökumppaneilta ja sidosryhmiltä saatuun palautteeseen. Joka toisessa kyselyyn vastanneessa kunnassa myös huoltajat olivat mukana arvioimassa nuorisotyön palveluja.

Kunnalliseen nuorisotyön auditointi- ja itsearviointimallin kehittäminen aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2009 (ks. Hovi ym. 2009). Mallia on jalkautettu tehokkaasti esimerkiksi kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkoston (Kanuuna) kautta eri puolille Suomea. Tämän kyselyn mukaan nuorisotyöntekijöiden tekemää itsearviointia hyödynnettiin noin 73 prosentissa kunnista (koko maan osalta 66 prosentissa). Hieman yli puolet kunnista tekee itsearviointia kerran vuodessa, puolivuosittain tai useammin. Auditointi eli vertaisarviointi oli itsearviointia harvinaisempaa ja sitä hyödynnettiin arviointimenetelmänä reilussa 40 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. 

Yhteistyökumppanit ja sidosryhmät pystyvät tuomaan tärkeitä ja mahdollisesti uusiakin näkökulmia kunnallisen nuorisotyön arviointiin ja kehittämiseen. Yhteistyökumppanit ja sidosryhmät osallistuivat nuorisotyön arviointiin 56 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Menetelmää käytettiin kuitenkin suhteellisen harvoin, joten suositellaan sen lisäämistä.

Kymmenessä prosentissa kunnista ei ollut käytössä minkäänlaista arviointijärjestelmää. Kaikki nämä olivat pieniä kuntia, jotka olivat vastausten mukaan useimmiten itse huomanneet arvioinnin olevan kehittämiskohde ja kertoivat aikomuksestaan kehittää sitä.

Kyselyvastausten mukaan neljäsosassa kuntia käytettiin koko organisaation laadunvalvontajärjestelmää, esimerkiksi CAF – arviointimallia. Puolessa näistä kunnista tällaista laajamittaista arviointijärjestelmää käytettiin harvemmin kuin joka toinen vuosi. Koko Suomen osalta 21 prosenttia kunnista käyttää vastaavaa laadunvalvontajärjestelmää. (Kuva 12.7.1 Miten ja kuinka usein nuorisotyön palveluja kunnassa arvioidaan?)

Vaikuttaa siltä, että säännöllisesti kerättyä palaute- ja arviointiaineistoa ei ole käytetty johtamisen apuna. Nuorten monialainen ohjaus- ja palveluverkosto, jonka yhtenä tehtävänä on nuoria koskevan tiedon kerääminen ja sen levittäminen päätöksenteon tueksi, hyödynsi kerättyä palaute- ja arviointiaineistoa ainoastaan puolessa kunnista. Nuorisotoimen johto hyödynsi kerättyä aineistoa varsin hyvin: kyselyn mukaan noin 84 prosentissa kunnista. Tämä ylittää koko maan vastaavat luvut 17 prosenttiyksiköllä. Lähes kaikki nuorisotyöntekijät (87 %) käyttävät palaute- ja arviointiaineistoa hyödyksi.

Nuorisovaltuustot käyttivät kerättyä aineistoa suunnilleen saman verran kuin ohjaus- ja palveluverkostot eli noin puolet. Nuorisovaltuustojen rooli korostuu kuntien antamissa avoimissa vastauksissa. Joissain kunnissa nuorisovaltuusto osallistui kyselyiden suunnitteluun, organisoi niiden toteuttamisen sekä analysoi saatuja vastauksia.

Kuntien luottamuselimet hyödynsivät kerättyä arviointiaineistoa melko vähän. Noin puolet kuntien nuorisoasioista päättävistä lautakunnista (tai muista vastaavista elimistä) hyödynsi kerättyä arviointiaineistoa.

Arvioinnin mahdollistavissa menetelmissä on kunnissa nuorisotoimien osalta kehitettävää. Lisäksi myös kerätyn aineiston hyödyntämistä tulee lisätä huomattavasti.

Kuvio 12.7.1. Nuorisotyön palvelujen arviointi Etelä-Suomen kunnissa

Lähde: Aluehallintovirasto, peruspalvelukysely kunnille 2015