Nuorisotyön saatavuus

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Mitä nuorisotyön palveluja kunnassa on saatavilla?

Yleistä

Peruspalvelujen arvioinnilla selvitettiin, mitä nuorisotyön palveluja kunnassa oli saatavilla. Useammassa kuin joka toisessa Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueen kunnassa oli saatavilla kaikkia nuorisolaissa mainittuja kunnan nuorisotyöhön kuuluvia palveluja, lukuun ottamatta kansainvälistä ja monikulttuurista nuorisotoimintaa sekä nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tukipalveluja. Myös kansainvälistä sekä monikulttuurista nuorisotoimintaa on Etelä-Suomen alueella useammassa kunnassa tarjolla kuin koko maassa keskimäärin.

Nuorisotyön palvelujen tilanteen voidaan katsoa olevan kunnissa kohtalainen. Tiedot on koottu kuvioon 12.5.1 Kunnallisen nuorisotyön palvelujen saatavuus Etelä-Suomessa ja koko maassa.

Palvelutavoitteessa todettiin, että nuorille tulee olla tarjolla monipuolisesti nuorisolain mukaisia nuorisotyön palveluja. Kaikissa vastanneissa kunnissa oli saatavilla etsivää nuorisotyötä. Nuorten tapahtumia ja nuorisotilojen ”avoimet illat” – toimintaa (kumpikin 97 % kunnista) sekä leiritoimintaa (92 %) oli saatavilla lähes kaikissa kunnissa.

Peruspalvelujen arviointikyselyssä kysyttiin, mikä kunnallisessa nuorisotyössä oli tärkeintä. Kuntien nuorisotyöstä vastaavat virkamiehet pitivät nuorisotyössä tärkeimpinä asioina nuoren kasvun ja hyvinvoinnin tukemista, elämän hallintaan liittyvien taitojen opettamista sekä nuorisolähtöisyyttä. Myös osallisuuden kokemusten tuottamisen ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisen he näkivät nuorisotyössä tärkeimpinä lähtökohtina. Voidaankin todeta, että lähtökohdat kunnallisessa nuorisotyössä ovat nuorisolain tavoitteiden ja tarkoituksen mukaiset.

Nuorisotyön toimintamuotoja ja maakuntien eroja

Kaiken kaikkiaan nuorisotyön eri toimintamuotojen saatavuus oli Etelä-Suomessa hieman koko maan keskimääräistä tilannetta parempi. Osin tätä selittää se, että alueen kunnista kuuluu valtakunnallista keskiarvoa enemmän isoihin kuntiin, joissa tarjonta on valtakunnallisessakin arvioinnissa todettu laajemmaksi kuin pienissä kunnissa.

Maakunnallisesti tarkasteltuna palvelujen saatavuudessa oli kuitenkin eroja. Maakunnallisia eroja tarkastellaan kuviossa 12.5.2. Monikulttuurista nuorisotyötä toteutti koko alueen kunnista 25 prosenttia, kun vastaava osuus Uudellamaalla oli 40 prosenttia ja pienimmillään Päijät-Hämeessä yhdeksän prosenttia eli vain yksi kunta. Kansainvälistä nuorisotyötä oli eniten saatavilla Kymenlaaksossa (57 prosentissa kunnista).

Nuorisojärjestöjen tukipalveluita oli eniten saatavilla Kymenlaakson kuntien joukossa (71 prosenttia kunnista), samoin kuin vapaiden nuorisoryhmien tukipalveluita (43 prosenttia kunnista). Etelä-Karjalassa ei vastausten mukaan yhdessäkään kunnassa tarjota vapaille nuorten ryhmille tukea.

Erilaiset seudulliset tai maakunnalliset palveluratkaisut näkyvät hyvin palvelutarjonnassa: Nuorten Ohjaamopalvelujen saatavuus on suurinta Etelä-Karjalassa, 78 prosentissa kunnista, kun Kanta-Hämeessä osuus on 20 prosenttia.

Nuorisolaissa mainitusta nuorten ympäristökasvatuksesta ei tässä arviointikyselyssä kysytty lainkaan. Vuonna 2008 tehdyn peruspalvelujen arvioinnin mukaan monissa kunnissa ympäristökasvatus oli mukana kaikessa nuorisotoiminnassa.

Muutossuuntia

Kuntien vastaukset kertoivat, että saatavilla olevista palveluista voimakkaimmin oli lisääntynyt etsivä nuorisotyö. Myös nuorisotyö kouluissa ja nuorten vaikuttajaryhmätoiminta olivat lisääntyneet yli puolessa alueen kunnista vuoteen 2010 verrattuna.

Leiri- ja retkitoiminta on vähentynyt yli puolessa alueen kunnista viimeisten viiden vuoden aikana. Sinänsä esimerkiksi leirejä tarjosi lähes yhtä moni kunta kuin aiemminkin. Selityksenä näyttäisi olevan se, että kunnat ovat vähentäneet järjestettävien leirien lukumäärää. Vähentymisestä huolimatta leiritoimintaa tarjoaa silti yli 90 prosenttia kunnista ja retkiäkin tarjosi kolme neljästä kunnasta.

Valtakunnallisesti vähiten koulutuksia ja tiedotustilaisuuksia nuorille toteutettiin Etelä-Suomen AVI-alueen kunnissa (55 prosenttia kunnista). Eniten niitä tarjottiin Pohjois-Suomen AVI-alueen kunnissa (82 prosenttia kunnista).

Viljami Kinnusen (2015, 53) mukaan nuorten sosiaalisuuden digitalisoituminen asettaa haasteen nuorisotyön toiminnalle. Nettiympäristö on monelle nuorelle sopiva paikka nuorisotyöntekijän kohtaamiselle ja katupartioinnista ollaan siirtymässä nettipartiointiin. Kuntien vastaukset tukevat Kinnusen havaintoja. Verkkonuorisotyön palveluja onkin Etelä-Suomen AVIn alueella saatavilla jo 58 prosentissa vastanneita kuntia, mikä on 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin koko maassa. Toisaalta myös katutyötä tai kadulle jalkautuvaa työtä kerrottiin olevan saatavilla 42 prosentissa kunnista, kun koko maassa sen osuus on vain 27 prosentissa kunnista.

Ostopalveluna vai omin voimin?

Vuonna 2008 tehdyn peruspalvelujen arvioinnin mukaan 56 prosenttia Etelä-Suomen alueen kunnista osti nuorisotoimen palveluja. Tuolloin ostopalvelut koskivat enimmäkseen nuorisotapahtumien järjestämistä ja nuorisotilojen ohjaustehtäviä, mitä yli 30 prosenttia kunnista osti. Vuoden 2015 kyselyn perusteella ostopalvelujen käyttö nuorisotyössä oli Etelä-Suomen kunnissa vähentynyt yli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Kunnissa tuotettiin saatavilla olevat nuorisotyön palvelut pääasiassa itse tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Valitettavan moni erityisesti pienistä kunnista jätti useat palvelut kokonaan toteuttamatta.

Yleisimmin ostopalveluna tuotettiin nuorten työpajatoiminta, jota sitäkin vain noin 23 prosentissa Etelä-Suomen kuntia (koko maassa 23 prosentissa kunnista). Etsivä nuorisotyö tuotettiin ostopalveluna 21 prosentissa kunnista (koko maa 18). Myös erityisnuorisotyön palveluja toteutettiin ostopalveluina Etelä-Suomessa lähes yhtä paljon, 19 prosentissa kunnista.

Nuorten vaikuttajaryhmien toiminta oli kuntien nuorisotyön palveluista itsenäisimmin tuotettu palvelu. Etelä-Suomen kunnista 96 prosenttia ilmoitti, että nuorten vaikuttajaryhmien toiminta tuotettiin kunnan omana palveluna (vastaavasti koko maan osalta 91 prosenttia), mikäli palvelua oli tarjolla.

Uusilla toimintakentillä

Nuorisotyössä on viime vuosina nähty kehityssuunta, jossa nuorisotoimintaa on lähdetty viemään uusille toimintakentille. On koettu, että perinteinen nuorisotalotoiminta ei tavoita kohderyhmäänsä toivottuun tapaan, ja siitä syystä nuorisotyöntekijät ovat siirtyneet osittain muun muassa kouluihin, liikenneasemille ja kauppakeskuksiin. Arviointikohteen palvelutavoitteen mukaan nuorisotyön tulisi mahdollistaa nuorten toiminta siellä missä nuoret liikkuvat. Arviointikyselyssä kysyttiin, missä nuorten elinpiirin mukaisilla alueilla kunnallinen nuorisotyö on läsnä tai järjestää toimintaa nuorten vapaa-aikana. Vastausvaihtoehdoista oli rajattu pois sellaiset tilat tai alueet, joissa kunnallinen nuorisotyö tyypillisesti järjestää ohjattua tai muuten valvottua nuorten vapaa-ajan toimintaa (esimerkiksi nuorisotilat ja leirikeskukset).

Koulujen tiloissa järjestettiin kunnallisen nuorisotyön palveluja 87 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista (koko maa 85 prosentissa kunnista). Kouluilla järjestettiin toimintaa nuorten vapaa-ajalla useammassa kunnassa kuin toteutettiin koulunuorisotyötä kouluajalla. Kunnan ylläpitämillä liikuntapaikoilla järjestettiin nuorten vapaa-ajan toimintaa 69 prosentissa kuntia (koko maa 76 prosenttia).  Myös koulujen piha-alueilla (60 prosenttia) sekä kirjastot (48 prosenttia) olivat myös suosittuja kuntien nuorisopalvelujen tuottamispaikkoja Etelä-Suomessa.

Etelä-Suomen alueella viidesosa kunnista kertoi järjestävänsä toimintaa kauppakeskuksissa, kun koko maan osalta osuus oli vain kymmenesosa. Liikenneasemilla tai pikaruokapaikoissa toimintaa järjestäneiden kuntien osuus oli Etelä-Suomessa ja koko maassa sama, noin kuusi prosenttia. Uusimpina aluevaltauksina vastauksissa mainittiin liikkuvat nuorisotilaratkaisut sekä matkailukeskukset. Vain yksi Etelä-Suomen kunta ilmoitti, ettei kunnallinen nuorisotyö ole läsnä eikä järjestä toimintaa missään vaihtoehtoisista tiloista tai alueista.

Vastausten perusteella voidaan todeta, että nuorisotyö etsii edelleen luovia ratkaisuja toimiakseen nuorten elinpiirin mukaisilla alueilla. Perinteiset tilat ja alueet pitävät tiukasti pintansa uusien tilaratkaisujen joukossa, eikä nuorisotyö ole erityisen yleistä uusilla toimintakentillä.

Nuorisotyön kohderyhmät

Vastaajia pyydettiin merkitsemään tärkeysjärjestykseen kunnallisen nuorisotyön pääkohderyhmät asteikolla 1. tärkein – 6. vähiten tärkein. ’Tärkeimmäksi’ kohderyhmäksi valikoitui 13–15-vuotiaat (61 prosenttia vastaajista koko maassa). Noin 24 prosenttia vastaajista nimesi 16–18-vuotiaat tärkeimmäksi kohderyhmä, kun koko maassa vain 12 prosenttia nimesi sen tärkeimmäksi ryhmäksi.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan kunnan nuorisotyön palveluja kouluarvosanalla 4-10. Vastaukset osoittavat, että arvostus omaa työtä kohtaan on kunnallisessa nuorisotyössä kasvanut huomattavasti. Etelä-Suomen alueen arviointikyselyn vastaajista kukaan ei antanut kuntansa nuorisotyön palvelulle arvosanaa 4 eikä 5. Hyvän arvosanan (7 ja 8) antoi kaksi kolmesta vastaajasta. Kiitettäväksi (arvosanat 9 ja 10) kuntansa nuorisotyön arvioi kolmannes vastaajista, kun koko maan osalta vain neljännes arvioi omat palvelunsa kiitettävällä arvosanalla. Vuoden 2008 peruspalvelujen arvioinnin (2008, 172) mukaan hieman alle puolet alueen kuntien vastaajista koki, että nuorisotyön palvelut oli järjestetty kunnassa hyvin. Tyydyttäväksi tilanteen arvioi 43 prosenttia vastaajista, erinomaiseksi 5 prosenttia ja huonoksi 4 prosenttia vastaajista.

Kuvio 12.5.1. Etelä-Suomen (ESAVI) alueen kunnissa saatavilla olevat nuorisotyön palvelut verrattuina koko maan tilanteeseen

Kuvio 12.5.2. Nuorisotyön toimintamuotoja maakunnittain