Lasten ja nuorten kuuleminen kulttuuritoimintaa koskevassa päätöksenteossa

Kuinka laajasti kunnissa on käytössä järjestelmä lasten ja/tai nuorten kuulemiseksi suunniteltaessa kunnan kulttuuritoimintaa?

Kyselyyn vastanneista Etelä-Suomen kunnista noin 68 prosentilla on käytössään järjestelmä lasten ja/tai nuorten kuulemiseksi suunniteltaessa kunnan kulttuuritoimintaa. Yli puolessa kunnista tämä oli nuorisovaltuusto tai nuorisoneuvosto. Lasten vaikuttamismahdollisuudet ovat vähäiset.

Lasten näkemysten huomioon ottaminen kulttuuritoimintaa suunniteltaessa on olennainen osa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta ja saavutettavuutta. Lapsen oikeuksien perustana on YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, joka on Suomessa voimassa lakina. Yksi sopimuksen keskeisiä periaatteita on lasten näkemysten huomioon ottaminen. Lapsen oikeus vaikuttaa on turvattu myös perustuslain 6. pykälässä, jonka mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsen oikeuksien sopimuksen ja perustuslain näkökulmasta kuuleminen ei tarkoita vain lasten ja nuorten kuulemista ja heidän näkemystensä kirjaamista. Se on myös näkemysten huomioon ottamista päätöksenteossa. Lasten ja nuorten suora ja välillinen osallistuminen toteutuvat Suomessa yleensä virallisten rakenteiden kautta. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi nuorisovaltuustot (yli 12-vuotiaille), oppilaskunnat, kansalliset ja paikalliset lasten parlamentit (7–12-vuotiaille), lapsiasiavaltuutettu ja kyselytutkimukset.

Arvioinnilla kerättiin tietoa hallituksen kärkihankkeeseen. Kyselyyn vastanneista Etelä-Suomen kunnista noin 68 % on käytössä järjestelmä lasten ja/tai nuorten kuulemiseksi suunniteltaessa kunnan kulttuuritoimintaa. Koko Manner-Suomessa vastaava osuus oli noin 60 prosenttia. Järjestelmä oli käytössä useimmiten asukasluvultaan isoimmissa, kaupunkimaisissa kunnissa. Toisaalta myös järjestelmä löytyi myös useasta maaseutumaisesta kunnasta. Noin 38 prosentissa kunnista tämä oli nuorisovaltuusto tai nuorisoneuvosto. Lasten ja nuorten kulttuuritoiminnassa kuullaan nuorisovaltuustoa tai valtuuston edustajat osallistuvat kulttuuri-/vapaa-ajan lautakunnan työskentelyyn. Muutamassa kunnassa toimi myös lasten parlamentti. Kunnissa toteutetaan nuorille osoitettuja kyselyjä sekä kuulemistilaisuuksia, joissa nuoret ja päättäjät kohtaavat. Lisäksi esimerkiksi Helsingissä kunnallisilla kulttuurilaitoksilla on omia nuoria osallistavia ryhmiään, jotka osallistuvat kehittämään taidelaitoksen toimintaa nuorten näkökulmasta. Yksittäisiä mainintoja saivat oikeusministeriön sähköiset palvelut kuten Otakantaa.fi sekä yhteydenpito nuoriin sosiaalisen median kautta. Liki 30 prosentilla kunnista ei ollut käytössään järjestelmää lasten tai nuorten kuulemiseksi.

Lasten ja nuorten vaikuttamisen mahdollisuuksia ei voi pitää erityisen laajoina ja monipuolisina. Olemassa olevat vaikuttamisen tavat kiinnostavat tutkimusten mukaan vain pientä osaa lapsista ja nuorista eivätkä huomioi erityisryhmiä. Lasten ja nuorten osallistuminen perustuu virallisiin rakenteisiin ja siihen sovelletaan usein ennalta suunniteltua, ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Lapset eivät useinkaan osallistu osallistumismenetelmien kehittämiseen, eikä niitä testata riittävästi. Digitaalinen teknologia voi tarjota uusia väyliä osallistua ja vaikuttaa.