Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus

Itä-Suomessa toisen asteen koulutuksen saavutettavuus on keskimäärin melko hyvää, mutta lukemat ovat pitkään olleet Manner-Suomen alhaisimpia. Osin tämä selittyy alueilla, joilla on harvaa asutusta, ja voimakkaalla keskittymisellä erityisesti maakunta- ja seutukuntakeskuksiin. Harvan asutuksen alueet ovat paljolti maa- ja metsätalousalueita, joilta nuorten tulisi kuitenkin myös päästä toisen asteen koulutukseen. Näillä alueilla ongelmaksi nousevat julkisten liikenneyhteyksien aikataulut ja ajoreitit. Arkikokemuksella 40:kään kilometriä ei ole pitkä matka, mutta jos siihen kuluu puolitoista tuntia, matka on pitkä ja vaatii opiskelijalta huomattavia resursseja. Toisen asteen opiskelijoilla ei heti perusopetuksen päättymisen jälkeen ole omia ajokortteja ja autoja, eivätkä talvikaudet, joille opetus painottuu, sovellu kevytajoneuvojen käyttöön.

Näissä tilanteissa nouseekin esiin kysymys, miten opiskelijan ja oppilaitoksen resurssit voivat kohdata toisensa. Julkiset liikenneyhteydet, aikataulut ja ajoreitit ovat aivan olennainen asia. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös kysymykset oppilaanohjauksesta, opiskelijoiden osallisuudesta, monimuotoisista opinnoista ja teknisten välineiden hyödyntämisestä, etenkin jos näillä voidaan edes joinakin päivinä välttää opiskelijan jopa kolmen tunnin panostus matkustamiseen ja käyttää tämä esim. täysipainoiseen opiskeluun.

Itä-Suomessa asui vuonna 2015 yhteensä 6048 16-vuotiasta nuorta, eli n. joka kymmenes suomalainen nuori on itäsuomalainen. Itä-Suomessa 16-vuotiaiden määrä on pääsääntöisesti noususuhdanteinen seuraavien kymmenen vuoden aikana. Maakunnittain ja erityisesti seutukunnittain tarkasteltaessa nuorten määrän muutokset eroavat huomattavasti, ja alue jakaantuu entisestään tiheämmin ja harvemmin asuttuihin seutuihin. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuleekin huolehtia, että nuorille on tarjolla riittävä määrä toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja. Itä-Suomessa on siitä hyvä tilanne, että vain joka kuudes 20–24 -vuotias aikuinen on ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa, vaikka valtakunnallisesti samassa tilanteessa on lähes joka viides 20–24 -vuotias aikuinen. Itä-Suomessa tulee taata tämän hyvän tilanteen säilyminen ja paraneminen. Erittäin tärkeää on myös harvaan asuttujen Itä-Suomen osien toisen asteen koulutuksen tarjonnan säilyminen ja kehittäminen. Erityisesti on tuettava pienten lukioiden olemassaoloa, sillä se vaikuttaa laadukkaan yleissivistävän opetuksen saavutettavuuteen. Lisäksi on huolehdittava, että myös harvaan asutuilla alueilla on kyllin monipuolisia ammatillisen koulutuksen opetuspisteitä. Toimiva julkinen liikenne on niin ikään edellytys toisen asteen koulutuksen saavutettavuudelle.