Johdanto

Valtakunnallinen arviointi

Nuorten mielenterveys ja käytettävissä olevat opiskeluhuoltopalvelut

 

Tässä arviointiraportissa kuvataan ensimmäistä kertaa oppilas- ja opiskelijahuoltolain voimaantulon jälkeen opiskeluhuoltopalvelujen käyttöä ja saavutettavuutta sekä henkilöstömitoitusten toteutumista suositusten mukaisesti. Opiskeluhuoltopalvelujen yleinen järjestäminen ja saatavuus sekä näiden palvelujen käyttö kuvaavat myös käytettävissä olevia mielenterveyspalveluja. Kun palveluja tarkastellaan kokonaisuutena, ei ole yksiselitteistä erottaa sitä, milloin kyseessä on pelkästään mielenterveyspalvelukäynti. Painopiste on tämän raportin tarkastelussa ehkäisevässä toiminnassa – tavoitteena ei ole kuvata diagnosoituihin mielenterveyden häiriöihin liittyvien hoitoketjujen toimivuutta. Nuorten mielenterveyttä arvioidaan lähinnä ahdistuneisuusoireiden näkökulmasta (GAD-7), sillä ahdistuneisuusoireet ovat yleisimpiä nuorten mielenterveyttä heijastavia emotionaalisia oireita. GAD-7 on käytettävissä olevista mittareista yksiselitteisin ja luotettavin. Päihdehäiriöihin ja päihdepalveluihin viitataan raportissa silloin, kun kirjoittajat ovat katsoneet sen tarkoituksenmukaiseksi, mutta ne eivät ole tämän arvioinnin painopisteenä.

Arvioinnissa on hyödynnetty tällä hetkellä parhaimmat ja luotettavimmat tietolähteet. Ne antavat melko niukasti tietoa lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin edistämisestä sekä mielenterveyshäiriöihin liittyvistä hoidollisista käynneistä. Tulevaisuudessa onkin tärkeä kehittää olemassa olevia seurantaindikaattoreita ja tiedonkeruita (mm. TEAviisari, Kouluterveyskyselyt, AvoHILMO) sekä tarvittaessa täydentää niitä, jotta ne kuvaisivat paremmin nuorten mielenterveyttä sekä siihen saadun avun ja tuen riittävyyttä.

 

Nuorten mielenterveysongelmien yleisyys ja vaihtelu väestöryhmittäin

Mielenterveys- ja päihdehäiriöt aiheuttavat pääosan nuorten terveyshaitoista ja ovat merkittävä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden riskitekijä. Nuoruusikä (ikävuodet 13–22) on elämänkaaressa lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisen vaihe, joka alkaa fyysisestä murrosiästä ja päättyy nuoreen aikuisuuteen. Keskimäärin puolet elämänaikaisista mielenterveyden häiriöistä puhkeaa keskinuoruuteen mennessä ja kolme neljästä ennen 25 vuoden ikää (Coughlan ym. 2013). Nuorista 20–25 prosentilla voidaan todeta jokin mielenterveyden häiriö viimeisen vuoden aikana. Tavallisimpia häiriöitä ovat mielialahäiriöt (esiintyvyys vuositasolla 10–15 %), ahdistuneisuushäiriöt (5–15 %), käytöshäiriöt (5–10 %) ja päihdehäiriöt (5–10 %). Mielenterveyden häiriöt ovat tytöillä yleisempiä kuin pojilla, yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä kuin ylemmissä ja kaupunkilaisnuorilla yleisempiä kuin maaseudulla asuvilla nuorilla. (Kaltiala-Heino ym. 2015, Marttunen & Haravuori 2015.) Nuoruuden mielenterveyden häiriöille on tyypillistä kahden tai useamman häiriön yhtäaikaisuus. Nuorten mielenterveyden ongelmiin liittyy usein vahingollisia terveyskäyttäytymisen muotoja, kuten tupakointia, runsasta alkoholin käyttöä ja huumeiden kokeilua. (Kaltiala-Heino ym. 2015.)

Ahdistuneisuusoireilu on keskeinen mielenterveyttä kuvaava indikaattori, vaikka se ei yksin riitäkään antamaan luotettavaa kokonaiskuvaa nuorten mielenterveyden tilanteesta. Nuorten ahdistuneisuutta arvioidaan tässä arviointiraportissa Generalized Anxiety Disorder (GAD-7) -mittarilla. Mittari sisältää seitsemän väittämää, joissa kysytään kuinka usein (saaden arvot 0–3) erilaiset ahdistusoireet ovat vaivanneet nuorta lomakkeen täyttöä edeltäneen kahden viikon aikana (ahdistuneisuuden tunteet, murehtimistaipumus, rentoutumisvaikeus, levottomuus, ärtyneisyys, katastrofiajattelu). Summapistemäärä ≥10 GAD-7 -mittarilla tulkitaan kohtalaisiksi tai vaikeiksi ahdistuneisuusoireiksi ja se viittaa myös yleisen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuuteen (Spitzer ym. 2006, Kroenke ym. 2007, Löwe ym. 2008).

 

Opiskeluhuolto

Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuolto sisältää koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Opiskeluhuoltoa toteutetaan opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen monialaisena suunnitelmallisena yhteistyönä opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa sekä tarvittaessa muiden yhteistyötahojen kanssa.

Opiskeluhuoltoa ohjaa 1.8.2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) sekä useat muut koulutusta, opetusta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja säätelevät lait. Lain tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä ympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja yhteisön hyvinvointia. Tavoitteena on myös turvata tarvittava tuki ja yhdenvertaiset opiskeluhuollon palvelut kaikille opiskelijoille. Laki luo rakenteet opiskeluhuollon johtamiselle toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä. Sen piirissä ovat esi- ja perusopetuksen sekä nuorisoasteen lukio ja ammatillisen perusopetuksen opiskelijat.

Laissa säädetään opiskeluhuollon kokonaisuudesta sekä järjestämisvastuista. Johtamisen ja toiminnan toteuttamisen tueksi määritellään eritasoiset opiskeluhuoltoa koskevat suunnitelmat ja ryhmät. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa on haluttu vahvistaa ja se nähdään ensisijaiseksi toimintamuodoksi. Laki säätää tarkasti myös yksilökohtaisen opiskeluhuollon palveluista, monialaisen työn toteuttamisesta, tietosuojakäytänteistä ja kirjaamisesta.

Tässä arviointiraportissa kuvataan ensimmäistä kertaa oppilas- ja opiskelijahuoltolain voimaantulon jälkeen opiskeluhuoltopalvelujen käyttöä ja saavutettavuutta sekä henkilöstömitoitusten toteutumista suositusten mukaisesti.

 

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon yksilökohtaiset tehtävät nuorten mielenterveyden edistämiseksi

Kouluterveydenhuollon yksilökohtaisiin tehtäviin sisältyvät koululaisen terveydentilan seuraaminen ja edistäminen, jotka toteutetaan terveystarkastusten sekä terveysneuvonnan ja ohjauksen keinoin. Erityisen tuen tarve pyritään tunnistamaan varhain ja tarvittava tuki järjestämään nopeasti. Vanhempien kasvatustehtävän tukeminen on yksi kouluterveydenhuollon päätehtävistä. Lisäksi tehtäviin sisältyvät koululaisen terveydentilan selvittämistä varten tarpeelliset erikoislääkärin tekemät tutkimukset sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto.

Opiskeluterveydenhuollon yksilökohtaisiin tehtäviin sisältyvät vastaavasti opiskelijan terveydentilan seuraaminen ja edistäminen sekä erityisen tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen järjestäminen sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Lisäksi opiskeluterveydenhuoltoon sisältyvät terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen järjestäminen mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö ja seksuaaliterveyden edistäminen.

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille heidän kotipaikastaan riippumatta. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 17 §:n mukaan opiskeluterveydenhuoltoon sisältyy terveyden- ja sairaanhoitopalvelut, mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö. Valtioneuvoston asetuksessa neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) 17 §:ssä todetaan, että opiskeluterveydenhuoltoon kuuluvia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja ovat terveystarkastusten ja terveysneuvonnan lisäksi mahdollisten mielenterveys- ja päihdeongelmien varhainen toteaminen, hoito ja jatkohoitoon ohjaus. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 4 §:n mukaan kunnan on osoitettava riittävästi voimavaroja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä terveydenhuollon palveluihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamassa Opiskeluterveydenhuollon selvityksessä (STM 2012:18) mielenterveys- ja päihdeasiat nousivat tärkeimmiksi sisällöllisiksi kehittämiskohteiksi, ja toiminnallisesti suurin haaste oli mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoito. Mielenterveys- ja päihdeongelmat olivat myös haasteita, joissa opiskeluterveydenhuollossa kaivattiin tukea toiminnan kehittämiseen. Kolmessa neljästä terveyskeskuksesta oli sovittu työnjaosta mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoidossa, mutta ongelmia tuotiin esille nimenomaan näiden potilaiden hoidossa. Ei tiedetä miten tarkasti opiskeluterveydenhuollon tehtävät päihde- ja mielenterveyspotilaiden hoidossa on kunnissa määritelty. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarve opiskeluterveydenhuollossa on kasvanut, eikä resursointi ole tarpeiden mukainen. Nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestäminen on hajautunutta ja palveluja tuottavat useat tahot. Nuorille ei ole tarjolla kattavia ja yhdenvertaisia palveluja.

Opiskeluterveydenhuollon kehittäminen -työryhmän toimenpide-ehdotuksissa (STM 2014:10) esitetään, että silloinkin kun palvelut järjestetään muualla kuin opiskeluterveydenhuollossa tai muiden opiskeluhuollon toimijoiden toteuttamina, hoidon tulee toteutua opiskelijan näkökulmasta saumattomasti ja koordinaatiovastuun säilyä opiskeluterveydenhuollossa.

Palvelujen järjestämisessä ja niiden kehittämisessä otetaan huomioon, että nuorten kehityksen tukeminen, mielenterveyden edistäminen sekä häiriöiden ennaltaehkäisy ja hoito ovat saumaton kokonaisuus. Vuosina 2009–2015 toteutetun kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (STM 2012:24) mukaan lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen tulee painottua perus- ja lähipalveluihin sekä avohoitoon, joita tuetaan erikoispalveluilla. Kuntien järjestämä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö toteutetaan ensisijaisesti lasten ja nuorten arkisessa elinympäristössä, kuten kodissa, päivähoidossa, koulussa tai oppilaitoksissa. Näin on mahdollista lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia enemmän kuin järjestettäessä palvelut häiriökeskeisesti. Erikois- ja peruspalvelujen yhteistoimintaa kehitetään lasten ja nuorten kehitysympäristöissä yli sektorirajojen. (STM 2012:18.)

 

Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut

Opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluilla tarkoitetaan opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin antamaa opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta, joilla 1) edistetään koulu- ja opiskeluyhteisön hyvinvointia sekä yhteistyötä opiskelijoiden perheiden ja muiden läheisten kanssa ja 2) tuetaan opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia.

Opiskeluhuollon kuraattorin ja psykologin yksilökohtaisilla palveluilla tarkoitetaan opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta, joilla edistetään opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Psykologin yksilökohtaisen opiskeluhuollon tehtävät liittyvät muun muassa opiskelijan yksilölliseen oppimiseen, mielenterveyden edistämiseen ja tukemiseen sekä psykologiseen arviointiin. Yhteistyötä tehdään opiskelijoiden perheiden ja muiden läheisten kanssa. Opiskeluhuollon kuraattori tarjoaa ohjausta ja tukea erityisesti perhetilanteeseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvissä asioissa.

Opiskeluhuollon psykologipalvelujen lisäksi voi opiskelijoiden käytettävissä olla opiskeluterveydenhuollon/terveydenhuollon psykologi, joka hoitaa opiskelijoiden häiriöitä ja antaa mm. yksilöllistä neuvontaa ja psykoterapiaa.

 

Monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto

Monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto voi olla tarpeellista opiskelijan tuen tarpeen selvittämiseksi ja opiskeluhuollon tuen järjestämiseksi. Yksittäisen opiskelijan monialaista opiskeluhuoltoa toteutetaan tapauskohtaisesti tilanteen ja tarpeen mukaisesti koottavassa asiantuntijaryhmässä. Opiskelijat ja huoltajat ovat vahvasti osallisina yksilökohtaisessa opiskeluhuoltotyössä. Tietoa monialaisen yksilökohtaisen opiskeluhuollon toteutumisesta ei vielä ole tässä arviointiraportissa käytettävissä.

Opiskeluhuoltopalvelujen toteuttaminen laadukkaasti edellyttää toiminnan kannalta riittäviä ja oikeanlaisia henkilöstöresursseja. Terveydenhuollossa oikeanlaisella henkilöstömitoituksella tarkoitetaan sekä laadullisesti että määrällisesti tarkoituksenmukaisten palvelujen tuottamista (mm. Donaldson 2001, Langemo 2002, Partanen 2002).

Kouluterveydenhuollon voimassaolevien henkilöstömitoitussuositusten mukaan kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa kohti tulee olla enintään 600 ja kokopäiväistä koululääkäriä kohti enintään 2 100 oppilasta (STM & Suomen Kuntaliitto 2004.) Opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajan henkilöstömitoitussuositus on 600–800 ja lääkärin 2500–3000 opiskelijaa kokopäivätoimista työntekijää kohti (STM 2006). Kuraattoreille ja psykologeille ei vastaavia virallisia valtakunnallisia suosituksia ole annettu. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoitukset on annettu terveyskeskustasolle ja eivät aivan suoraan sovellu koulu- ja oppilaitostasolle. Tästä syystä terveyskeskustason suositukset on muutettu koulu- ja oppilaitostasolle paremmin soveltuviksi. Tällöin kouluterveydenhuollon terveydenhoitajasuositus vastaa keskimäärin 6,0 työtuntia ja lääkärisuositus 1,7 työtuntia viikossa/100 oppilasta. (Wiss & Rimpelä 2010.) Opiskeluterveydenhuollon vastaava terveydenhoitajasuositus on 6,0–4,5 työtuntia ja lääkärisuositus 1,4–1,2 työtuntia viikossa sataan opiskelijaan suhteutettuna. Näitä tunnuslukuja käytetään, kun tässä selvityksessä tarkastellaan opiskeluhuoltopalvelujen henkilöstömitoitusta.

 

Lähitulevaisuuden näkymät

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma on yksi pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeista. Muutosohjelman tavoitteena on koota lapsi- ja perhepalvelujen hajanainen palvelujärjestelmä lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi. Kyse on kokonaisvaltaisesta uudistuksesta, jossa painopistettä siirretään ehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen tukeen ja hoitoon. Muutosohjelmalla vastataan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointitarpeisiin kustannusvaikuttavasti niukkenevien julkisten määrärahojen puitteissa. Keskeistä on varmistaa kasvatuksen, opetuksen, kulttuurin ja muiden kunnan tehtävien sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden (maakuntien tehtävät) rajapintojen toimivuus ja kokonaisuuden lapsi- ja perhelähtöisyys. Opiskeluhuollon kontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että huomiota tulee kiinnittää opiskeluhuollon toimijoiden väliseen yhteistyöhön, mutta myös yhteistyön toimivuuteen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa sekä opiskeluhuollon ja kunnan sosiaalihuollon väliseen yhteistyöhön. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa painotetaan myös tietopohjan ja pysyvien seurantaindikaattoreiden kehittämistä eri tasoilla tapahtuvan päätöksenteon tueksi.

Tuleva Sote-uudistus asettaa haasteita myös opiskeluhuollolle. Uudistuksen myötä palvelut siirtynevät kunnista maakuntien järjestettäviksi. Tästä johtuen rakenteet ja yhteistyö kunnan tuottamien palvelujen kanssa tulee suunnitella ja organisoida uudelleen. Myös tulevaisuudessa on tärkeää varmistaa, että opiskeluhuoltopalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa ja ovat kiinteä osa niiden toimintakulttuuria. Haasteina tulevat olemaan myös sote-uudistuksen yhteydessä päätettävät valinnanvapauskysymykset. Nykyisin koulu- ja opiskeluterveydenhuolto ei kuulu valinnanvapauden piiriin. Jos valinnanvapaus ulotetaan ko. palveluihin niin kouluissa ja oppilaitoksissa ongelmat saattavat heijastua esimerkiksi moniammatilliseen yhteistyöhön ja yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön.

Opiskeluhuolto on vielä muutosvaiheessa sen saatua lakisääteiset monialaiset rakenteet ja toimintatavat syksyllä 2014. Kehittämistyötä tarvitaan edelleen oikeiden työmuotojen ja tapojen löytymiseen sekä oppilaitoksissa että toiminnan johtamisessa ja koordinoimisessa kuntatasolla. Opiskeluhuollon ohjausryhmän rooli ja tehtävät eivät ole vielä kaikkialla muotoutuneet tarkoituksen mukaiseksi. Sujuva monialainen yhteistyö edellyttää yhdessä laadittuja suunnitelmia ja sopimista työtavoista sekä toimivat monialaisen johtamisen rakenteet. Asiakaspinnan kehittämistyö, kuten opiskeluhuoltopalvelujen suunnittelu, kehittäminen ja arviointi, edellyttää opiskelijoiden ja huoltajien vahvaa osallisuutta.

 

Arvioinnissa käytetyt aineistot

Arviointi perustuu kolmeen aineistoon: (1) Kouluterveyskysely, (2) Vaikuttavat mielenterveysinterventiot osana opiskeluterveydenhuoltoa -tiedonkeruu ja (3) TEAviisarin tiedonkeruut.

  1. Kouluterveyskysely kerää tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, koetusta terveydestä, terveystottumuksista sekä opiskeluhuollosta. Kyselyyn vastaa noin 200 000 perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilasta sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa joka toinen vuosi. Vertailukelpoisia tietoja on kerätty perusopetuksessa vuodesta 1996, lukioissa vuodesta 1999 ja ammatillisissa oppilaitoksissa vuodesta 2008 alkaen. Vastaaminen tapahtuu anonyymisti opettajan valvonnassa oppitunnin aikana. Aineistonkeruussa on siirrytty vaiheittain paperilomakkeesta sähköiseen lomakekyselyyn. Vuonna 2013 kysely toteutettiin sähköisenä ammatillisissa oppilaitoksissa. Vuonna 2015 siirryttiin sähköiseen kyselyyn myös lukioissa ja perusopetuksessa.

    Kouluterveyskyselyn kattavuus on vaihdellut vuosina 2000–2013 perusopetuksen 8. ja 9. luokan osalta 72–84 prosentin välillä ja lukioiden 1. ja 2. vuosikurssien osalta 64–75 prosentin välillä. Ammatillisista oppilaitoksista ei ole saatavissa tarkkoja kattavuustietoja. Vuoden 2015 kyselyyn vastasi 51 516 peruskoululaista, 39 797 lukiolaista ja 40 617 ammattiin opiskelevaa. Verrattuna vuoteen 2013 määrä on perusopetuksessa noin puolet, lukiossa noin 9 000 ja ammatillisissa oppilaitoksissa noin 6 000 pienempi. Tutkimukseen osallistuneiden määrän lasku vuonna 2015 johtui tiedonkeruuseen liittyvistä teknisistä ongelmista. Sähköisen vastaamisen ongelmat eivät kuitenkaan ole oleellisesti vaikuttaneet koko maasta tai AVI -alueista raportoitavan tiedon laatuun. Puutteellisten vastausten poistojen ja rajausten jälkeen vuoden 2015 aineistoon otettiin mukaan 50 404 perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilasta, 38760 lukioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijaa ja 31 236 ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa. Kaikki taulukoissa esitetyt tiedot ovat vakioimattomia.

     

  2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvitti yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa vuonna 2015 Vaikuttavat mielenterveysinterventiot osana opiskeluterveydenhuoltoa -tiedonkeruilla kunnallisen opiskeluterveydenhuollon henkilöstön arvioita opiskelijoille tarjolla olevien palvelujen riittävyydestä ja määrän muutoksesta sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämisestä opiskeluterveydenhuollossa. Tutkimusaineisto kerättiin opiskeluterveydenhuollon vastuuhenkilöiltä, terveydenhoitajilta ja lääkäreiltä. Tarkastelun kohteena oli opiskeluterveydenhuolto toisen asteen oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa, joiden opiskelijoille kunnan on lakisääteisesti järjestettävä opiskeluterveydenhuollon palvelut (Valtioneuvoston asetus 338/2011, 3 §). Tutkimusotannassa oli mukana 94 kuntaa, joissa oli toisen asteen oppilaitos tai ammattikorkeakoulu, koko maasta Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tutkimuksessa oli mukana kuusi suurinta kaupunkia ja kaikki ammattikorkeakoulupaikkakunnat. Muista kunnista otettiin otos kaikilta AVI-alueilta ja erilaisista kuntatyypeistä. Tutkimusaineisto muodostui 78 opiskeluterveydenhuollon vastuuhenkilön (vastausprosentti 77), 253 terveydenhoitajan (vastausprosentti 64) ja 62 lääkärin (vastausprosentti 51) vastauksista. Vastuuhenkilöiden osalta kuntakohtainen peitto oli 88 prosenttia.

     

  3. Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten käytettävissä olevia opiskeluhuoltopalveluja ja niiden henkilöstömitoitusta tarkasteltiin Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa -tiedonkeruiden perusteella. Tiedonkeruisiin vastasivat rehtorit sähköisesti tai paperilomakkeella yhteistyössä koulun opiskeluhuoltoryhmän ja/tai johtoryhmän kanssa. Kyseiset tiedonkeruut kuuluvat osaksi Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmää, TEAviisaria (www.teaviisari.fi). Aineistot muodostuvat koko maan peruskouluille tehdyistä tiedonkeruista peruskouluissa vuosilta 2009 (N=1803, 63 %), 2011 (N=2084, 72 %), 2013 (N=2022, 74 %) ja 2015 (2013, 80 %); lukioissa vuosilta 2008 (N=375, 90 %), 2012 (N=343, 86 %) ja 2014 (N= 323, 82 %) sekä ammatillisissa oppilaitoksissa vuosilta 2008 (N=162, 84 %), 2012 (N= 146, 92 %) ja 2014 (N=147, 90 %). Tiedonkeruut toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Opetushallituksen yhteistyönä.