Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Valtakunnallinen arviointi

Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus

Johtopäätökset

  • Arvioinnin seuranta-aikana 2011–2015 peruskoulujen lakkauttamien ja yhdistäminen toisiin kouluihin jatkui. Vuoden 2013 jälkeen tahti jopa kiihtyi.  Kaikkiaan vuosina 2011–2015 väheni 309 koulua ja kunnan omaa vuosiluokkien 7–9 opetusta antavaa koulua ei ollut enää 20 kunnassa. Lähes kaikki lakkautetut ja yhdistetyt koulut olivat 1–6-luokkien kouluja. Aikaisemmin lakkautettiin pieniä alle 50 oppilaan alakouluja useammin kuin suurempia kouluja, mutta viimeisen parin vuoden aikana ero on tasaantunut.   
  • Peruskoulujen väheneminen alkaa näkyä perusopetuksen saavutettavuuden heikkenemisenä, eikä perusopetuksen saavutettavuuden palvelutavoitteena pidetty saavutettavuuden säilyminen edellisvuosien tasolla tai saavutettavuuden parantuminen enää toteudu.  Vuonna 2015 keskimäärin 91 prosenttia 7–12-vuotiaista ja 79 prosenttia 13–15-vuotiaista asui enintään viiden kilometrin etäisyydellä ikäluokkansa perusopetusta antavasta koulusta. Vuosina 2011 ja 2013 vastaavat osuudet olivat 93 ja 80 prosenttia.
  • Kuntien väliset saavutettavuuserot ovat suuria kaikilla alueilla. Vaihteluväli oli alaluokkien osalta 16–100 ja yläluokkien osalta 12–100 prosenttia. Mitä pienempinä aluekokonaisuuksina saavutettavuutta tarkastellaan, sitä selvemmin alueet eroavat toisistaan ja sitä enemmän saavutettavuus poikkeaa valtakunnallisesta keskiarvosta. Erot tasoittuvat, kun mennään suurempiin aluekokonaisuuksiin. Väkirikkaiden ja tiheästi asuttujen kuntien hyvä saavutettavuus nostaa valtakunnallista saavutettavuusarvoa niin, että tilanne näyttää kohtuulliselta, mutta suurten kuntakohtaisten erojen vuoksi maan eri osissa asuvat perusopetuksen oppilaat eivät ole saavutettavuuden näkökulmasta tasa-arvoisessa asemassa. Saatavuus on heikointa maaseutumaisissa kunnissa.
  • Alakoulujen oppilasmäärä on ollut kasvava koko seuranta-ajan, ja oppilasennusteet ovat positiiviset lähes seuraavat viisi vuotta. Ennusteen mukaan vasta vuonna 2025 palataan nykyiseen alakoulujen oppilasmäärään. Yläkouluissa oppilasmäärät kasvavat vastaavasti. Oletettavasti positiivinen oppilaskehitys hillitsee lähivuosina koulujen lakkauttamisia, mutta lakkautukset ja yhdistämiset tulevat kuitenkin jatkumaan maan eri osissa ja yhtenäiskoulujen määrä lisääntyy edelleen, mikäli kehitys jatkuu samansuuntaisena kuin vuosina 2011–2015. Saavutettavuuden arvioinnin kannalta koulujen hallinnollinen yhdistäminen vääristää jossain määrin saavutettavuustietoa. Tämä johtuu siitä, että jos toiminta jatkuu entisissä opetuspisteissä, mutta koulua käsitellään oppilaitosluetteloissa yhtenä kouluna, eivät oppilaiden todelliset koulumatkat käy ilmi tarkastelussa. Tämän vuoksi olisi täsmällisempää, että valtakunnallisesti alettaisiin seurata oppilaiden koulumatkojen pituutta ja käyttää näitä tietoja saavutettavuusarvioinneissa. Myös oppilaiden koulumatkojen kestoajan selvittäminen valaisisi saavutettavuutta uudella tavalla.
  • Manner-Suomen peruskoululaisista reilu viidennes oli kuljetusedun piirissä. Kuljetettavien osuus on laskenut edellisistä arvioinneista lähes prosenttiyksikön. Kuljetusedun saavia oppilaita on vähemmän kuin vuosina 2011 ja 2013, vaikka oppilasmäärä on monilla alueilla kasvanut. Mahdollisesti tämä johtuu siitä, että kuljetusedun kriteerejä on kunnissa tiukennettu.
  • Kodin ulkopuolella asui ja kävi koulua lähes 660 perusopetuksen tai perusopetuksen lisäopetuksen oppilasta. Määrä on vähentynyt aikaisemmasta. Suurin osa heistä oli kansanopistojen tai muun oppilaitoksen sisäoppilaitosmuotoisessa majoituksessa olevia oppilaita. Erityiskoulujen ja valtion koulukotien majoitettuja oppilaita oli pienempi määrä, alle 180 oppilasta. Oman kunnan alueelle koulumatkan pituuden takia majoitettuja oppilaita on koko maassa vain muutama.

 

Toimenpide-ehdotukset

  • Koulutuksen järjestäjien on pyrittävä säilyttämään kouluverkko sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat voivat käydä koulua mahdollisimman lähellä kotia ja myös harvimmin asutuilla alueilla kotona asuen. Kuntien on yhteistyössä suunniteltava niiden raja-alueilla asuvien lasten opetuspalvelujen järjestämistä.  
  • Valtion keskushallinnon tulee omilla toimenpiteillään tukea kuntia löytämään sellaisia ratkaisumalleja, joilla perusopetuspalvelut voidaan turvata lähipalveluna myös haja-asutusalueilla. Tästä esimerkkeinä voisivat olla kuntien rajojen ylittävän yhteistyön tukeminen opetuspalvelujen järjestämisessä, uudenlaiset etä- ja lähiopetuksen yhdistelmät sekä haja-asutusalueen koulujen kehittäminen yhä enemmän monipalvelukeskuksiksi tulevaisuuden muuttuvassa kunnassa.
  • Käsite lähipalvelu esi- ja perusopetuksen järjestämisessä on tarkennettava säädöstasolla.  
  • Kuntien on pyrittävä suunnittelemaan kuljetukset ja oppilaiden työjärjestykset niin, ettei päivittäinen tai viikoittainen työmäärä ja ajankäyttö koulumatkoineen muodostu oppilaan hyvinvoinnin kannalta liian rasittavaksi. Vaihtoehtoisesti oppilaille on tarjottava perusopetuslain edellyttämä majoitus ja täysihoito.
  • Tilastokeskuksen on selkeytettävä oppilaitoskäsitettä niin, että koko maassa saadaan koottua kaikki perusopetusta järjestävät opetuspisteet ja niissä olevat luokkatasot. Pääkoulut eivät kuvaa saavutettavuustilannetta riittävästi. Jos halutaan täsmällinen tieto saavutettavuudesta, on selvitettävä oppilaiden todellinen koulumatka.

 

Aluehallintovirastojen alueellisten arviointien johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Etelä-Suomi
Itä-Suomi
Lappi
Lounais-Suomi
Länsi- ja Sisä-Suomi
Pohjois-Suomi