Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

 

Johdanto

Arviointikohde

Kirjastotoimen arviointikohteena oli lasten lukemista ja lukutaitoa edistävät kirjastopalvelut.  Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016 (myöhemmin kirjastolaki) tuli voimaan 1.1.2017. Kirjastolain mukaan yleisen kirjaston tulee edistää lukemista ja lukutaitoa ja kehittää niihin liittyviä palveluja ja toimintamuotoja. Lukutaitoa edistävien palvelujen tulee olla kaikkien saatavilla.

Arvioinnissa tarkasteltiin lastenaineistojen hankintaa, lainausta ja kokoelmia, kirjastojen lapsille tarjoamaa tapahtumatuotantoa, kirjastojen yhteistyötä lastenkirjastopalvelujen järjestämisessä ja lastenkirjastopalvelujen resursointia. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia osallistamis- ja kuulemisjärjestelmiä kunnilla on käytössä lasten kirjastopalvelujen järjestämiseen liittyen.

Arviointiasetelmaan ovat vaikuttaneet vuoden 2015 arvioinnin toimenpidesuositukset. Tuolloin peruspalvelujen arviointiraportissa kirjastopalvelujen saatavuuden parantamiseksi ehdotettiin mm. että kunnat arvioisivat etukäteen kirjastoja koskevien päätöstensä vaikutuksia lapsiin.  Kirjastojen toivottiin huomioivan erityisesti lapset ja nuoret kehittäessään palveluja, hankkiessaan aineistoja ja rekrytoidessaan ammattitaitoista henkilökuntaa. Ehdotettiin myös, että kunnissa laadittaisiin yhteistyösuunnitelmat varhaiskasvatuksen, koulujen ja kirjastojen kesken lasten ja nuorten monilukutaidon ja lukuharrastuksen edistämiseksi. Kirjastoja haastettiin parantamaan lasten ja nuorten palveluja ja saatavuutta kartoittamalla tarpeita, arvioimalla omaa toimintaansa ja ottamalla asiakkaita mukaan palvelujen suunnitteluun. Suositeltiin, että omatoimikirjastojen ikärajoituksista luovuttaisiin.

Osana kirjastotoimen arviointia tehtiin kysely, johon vastasivat lähes kaikki kunnat ja vastausprosentti oli 99.

Taustalla laki, strategia ja hallitusohjelma

Yleiset kirjastot toteuttavat ja vahvistavat perustuslaissa todettuja jokaisen kansalaisen sivistyksellisiä perusoikeuksia. Kirjastolaki edistää väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Tavoitteiden lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus.

Kirjastojen kehittämisen tueksi kirjastolaissa säädetään valtakunnallisesta ja alueellisesta kehittämistehtävästä. Kirjastoasetuksessa valtakunnallinen kehittämistehtävä on annettu Helsingin kaupunginkirjastolle. Valtakunnallisen kehittämistehtävän tarkoituksena on tuottaa yleisille kirjastoille sellaisia palveluja, joita yksittäisten kirjastojen ei ole tarkoituksenmukaista tuottaa yksin. Alueellinen kehittämistehtävä on puolestaan annettu yhdeksälle kirjastolle. Näitä ovat Joensuun, Kuopion, Lahden, Oulun, Porvoon, Rovaniemen, Tampereen, Turun ja Vaasan kaupunginkirjastot. Alueellisen kehittämistehtävän tarkoituksena on tukea kunkin toiminta-alueen kirjastojen kehittymistä ja henkilöstön osaamista sekä keskinäistä verkostoitumista ja yhteistyötä. 

Kun kirjastolakia säädettiin, arvioitiin sen vaikutusta kirjaston käyttäjille. Etenkin lapsille ja nuorille kirjasto tarjoaa arjen turvallisen ympäristön lisäksi myös erityisiä palveluja, joilla tuetaan lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa. Tämän arvioidaan osaltaan lisäävän lasten ja nuorten vapaa-ajan lukemista sekä vahvistavan heidän kykyään vastaanottaa ja tuottaa erilaisia mediasisältöjä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiassa pyritään turvaamaan lasten ja nuorten mahdollisuudet harrastaa kulttuuria niin, että julkinen sektori ylittää hallinnonrajat ja tekee yhteistyötä myös kolmannen sektorin kanssa.

Strategian mukaan kirjastojen monipuoliset toimintamuodot tukevat aiempaa vahvemmin varhaiskasvatuksen ja koulun tavoitteita. Kirjastot lisäävät merkittävästi kansalaisten digitaalista osallisuutta. 

Strategisen kulttuuripolitiikan vaikuttavuutta mitataan kansalaisten, erityisesti lasten ja nuorten kulttuuriharrastusten ja omaehtoisen toiminnan mahdollisuuksilla ja aktiivisuudella. Lasten kulttuuriharrastukset ovat entistä tärkeämpiä, koska ne kehittävät luovuutta sekä tukevat hyvinvointia, oppimista ja osaamista.

Nykyisessä hallitusohjelmassa (Ratkaisujen Suomi -  pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015) tuetaan OKM:n kulttuuripoliittista strategiaa mm. kokeilu- ja kehittämishankkeessa, jossa tavoitteena on kehittää monilukutaitoa edistävä oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa. Monilukutaitoa Opitaan Ilolla (MOI) -kehittämisohjelma vahvistaa sekä varhaiskasvatuksen että kirjasto- ja kulttuurialan toimijoiden rakenteita ja toimintakulttuuria, jotka tukevat monilukutaitoja. Erityisesti vahvistetaan maahanmuuttajataustaisten ja muiden tukea tarvitsevien lasten monilukutaitoja ja kielellistä tietoisuutta. Tavoitteena on myös vahvistaa varhaiskasvatuksen ja perheiden välistä yhteistyötä ja perheiden osallisuutta lasten monilukutaidon edistämisessä.  

Pohjoismainen katsaus

Kaikissa pohjoismaissa näkyy huoli lukemisen vähenemisestä ja lukutaidon heikentymisestä. Erilaisilla toimilla yritetään pysäyttää kielteinen kehitys ja nostaa lukemisen tasoa. Erityisesti Ruotsissa pyritään poliittisilla päätöksillä, valtakunnallisilla toimilla ja rahoituksella laaja-alaisesti edistämään lukemista.

Ruotsi

Ruotsin kulttuuriministeriön alainen viranomainen Statens kulturråd laati vuonna 2014 lukemisen edistämiselle toimintaohjelman Handlingsprogram för läsfrämjande. Toimintaohjelma perustuu kansallisiin tavoitteisiin luoda kaikille kansalaisille mahdollisuus lukemiseen ja lukutaidon kehittämiseen. Tavoitteina on tehdä lukutaitoisista lukijoita, avata ei-lukijoille reittejä lukemiseen, lisätä monipuolisen kirjallisuuden saavutettavuutta kaikenikäisille eri kielillä ja formaateissa, laajentaa tarjontaa ja vahvistaa lukijan itseluottamusta ja lukijaidentiteettiä. Ensisijaisina kohderyhminä ovat lapset ja aikuiset, joilla on joku muu äidinkieli kuin ruotsi, jotka kuuluvat kansalliseen vähemmistöön, joilla on toimintarajoitteisuus, jotka eivät lue tai lukevat vain vähän. Osana toimintaohjelmaa tehtiin kartoitus tutkimuksista, metodeista ja hankkeista lukemisen edistämiseksi (Med läsning som mål, 2015).

Statens kulturråd tukee lukemisen edistämistä monella tavalla, esimerkiksi rahoittamalla kansallista hanketta Bokstart. Hankkeen tavoitteena on innostaa pienten lasten kielellistä kehitystä. Se perustuu tutkimukseen, jonka mukaan ensimmäiset kolme vuotta ovat ratkaisevia lapsen kielellisessä kehityksessä. Hanke toteutetaan kirjastojen, päiväkotien ja lastenneuvoloiden yhteistyönä. Toimintaan kuuluvat mm. kirjastonhoitajien kotikäynnit, kirjalahjat perheille ja tapahtumat kirjastossa. Bokstart-hankkeeseen otettiin mallia Englannista, missä ohjelma on ollut käytössä jo 1990-luvun alusta ja sieltä levinnyt noin 40 maahan. Englantilaisen tutkimuksen mukaan lapsilla, jotka ovat osallistuneet Book Start-ohjelmaan, on parempi lukutaito kuin lapsilla, jotka eivät ole osallistuneet. 

Toinen kulturrådetin tukimuoto on Läslov, jolla halutaan innostaa lapsia lukemaan koulujen loma-aikoina. Kirjastot ja erilaiset järjestöt voivat hakea rahoitusta toimintaan, joka innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Erityisesti tuetaan hankkeita, jotka kohdistuvat perheisiin ja jotka järjestetään useamman tahon yhteistyönä.

Suuri merkitys kulturrådetin toiminnassa on ollut kansallisella lukulähettiläällä Läsambassadören. Vuodesta 2011 lähtien kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittu lukulähettiläs antaa lukemiselle kasvot. Tehtävänä on innostaa lukemiseen ja herättää keskustelua lukemisen merkityksestä mm. tiedotusvälineissä ja erilaisissa tapahtumissa.

Ruotsin hallitus on mahdollistanut erilaisilla toimeksiannoilla laaja-alaisia hankkeita ja ohjelmia lukemisen edistämiseksi. Yksi sellainen on Hela Sverige läser ja sen osana Läsdelegationen, jonka tehtävänä on kansallisten tavoitteiden mukaisesti kartoittaa ja seurata kehitystä, työskennellä lukemisen edistämiseksi, luoda mahdollisuuksia ja koordinoida lukemisen edistämishankkeita koulussa ja koulun ulkopuolella sekä järjestää tapahtumia.

Ruotsin hallitus on antanut Statens kulturrådetille tehtäväksi vahvistaa kirjastojen merkitystä lukemisen ja kirjallisuuden alueellisessa edistämisessä erillisrahoituksella Stärkta bibliotek i hela landet 2018-2020. Keväällä 2018 hallitus päätti lisäksi 50 milj. kruunun tuesta päiväkodeille kirjojen hankintaan, jotta päiväkodeilla olisi mahdollisuus tarjota lapsille sosioekonomisista taustoista tai maantieteellisistä sijainnista huolimatta yhteneväisimmät mahdollisuudet lukea ja kuunnella kirjallisuutta.

Lukutaito ja lukeminen ovat myös keskeisellä sijalla hallituksen toimeksiannossa laajasta kansallisesta kirjastostrategiasta, Nationell biblioteksstrategi, jonka välituotteena on ilmestynyt Den femte statsmakten: Bibliotekens roll för demokrati, utbildning, tillgänglighet och digitalisering (2017). Strategiatyö aloitettiin 2015 ja loppuselvitys on määrä jättää maaliskuussa 2019.

Tanska

Myös Tanskassa keskustellaan kansallisten strategioiden tarpeesta. Keväällä 2018 julkaistiin tutkimus 3. – 7. luokkalaisten luku- ja mediatottumuksista, Børns læsning 2017 - overblik og indblik. Tutkimus on osa kansallista projektia Greb til Læselyst ja siinä verrataan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin lasten vapaa-ajalla tapahtuvaa lukemista vuoden 2010 tutkimustuloksiin. Lapset lukivat yleisesti ottaen vähemmän vuonna 2017 ja eniten oli vähentynyt tyttöjen ja viidesluokkalaisten lukeminen. Esteitä lukemiseen olivat lasten mukaan ajan puute, liian pitkät koulupäivät ja vaikeus löytää mielenkiintoista luettavaa. Ajan puutteeseen voidaan löytää selitys tietokoneiden ja älypuhelimien lisääntyneestä käytöstä. Lapset käyttivät nimittäin vuoteen 2010 verrattuna enemmän aikaa sosiaalisiin ja visualisiin medioihin sekä internetissä oleviin teksteihin kuin kirjojen lukemiseen.

Raportti antaa vinkkejä ammattilaisille ja vanhemmille lasten lukemisen vahvistamiseksi ja edistämiseksi. Tutkimustulosten perusteella Tanskan kirjastoseura ehdottaa vastuuministereille toimia kansallisen lukemisstrategian laatimiseksi.

Norja

Kirjallisuuden saavutettavuus eri formaateissa on oleellista, kun halutaan edistää lukemista. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan lapset lukivat vain vähän e-kirjoja. Syynä voi olla, että lastenkirjoja on vain vähän saatavilla e-kirjoina tai että lapset eivät löydä niitä. Norjassa halutaan edistää kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuutta kirjallisuuden ja muun aineiston saavutettavuudessa laaja-alaisella digitalisaation hankkeella. Keväällä 2018 lanseerattiin uusi malli e-kirjojen lainaukseen yleisissä kirjastoissa. Kansalliskirjasto ja tekijänoikeuden omistajat ovat tehneet ainutlaatuisen sopimuksen, jonka mukaan 250 000 kirjaa, jotka on julkaistu ennen vuotta 2000, on digitalisoitu ja asetettu käytettäväksi kaikille norjalaisille. Kirjasto maksaa 2,50 kruunua/asukas /vuosi kirjojen käytöstä ja voi näin tarjota merkittävän osan norjalaisesta kirjoitetusta kulttuurihistoriasta norjalaisten käyttöön. Kirjallisuuden digitalisointi on vain osa Kansalliskirjaston tavoitteesta digitalisoida koko kokoelmansa: lehtiä, valokuvia, esitteitä jne.  Kirjastossa todetaan, että kulttuurin digitalisointi on sekä demokratian että sivistyksen edellytys. Tarvitaan kuitenkin lisäksi välittäjiä eli kirjastoja, että ihmiset ottaisivat digitoidut aineistot käyttöönsä. Kirjaston osuus lukemisen edistäjänä jatkuu myös digiaikana.

Lukutaito on yksilön ja yhteiskunnan etu

Lukutaidon heikkenemiseen havahduttiin Suomessa vuoden 2009 Pisa-tulosten myötä, jolloin pääpaino oli koululaisten lukutaidon mittaamisessa.

Vaikka suomalaiset koululaiset ovat hyviä lukijoita, taso on koko ajan heikentynyt, erinomaisten lukijoiden osuus on jatkuvasti pienentynyt. Erot tyttöjen ja poikien lukutaidoissa kasvavat. Joka kahdeksas poika ei saavuta perusopetuksessa lukutaitoa, jolla selviäisi jatko-opinnoissa. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden lukutaito on kantaväestöäkin heikompi.

Vuosina 2003–2012 heikkotaitoisten oppilaiden määrä matematiikassa ja lukemisessa kasvoi noin viisi prosenttiyksikköä ja luonnontieteissä vuosina 2006–2012 yli kolme prosenttiyksikköä.

Kansainvälisen lasten lukutaitoa mittaavan PIRLS-tutkimuksen mukaan suomalaisen lasten lukutaidon taso on säilynyt ennallaan, mutta muut maat ovat kirineet ohi. Vuoden 2011 tutkimuksessa Suomi sijoittui sijalle 2, vuonna 2016 sijalle 5. Vain välttävän tason saavuttavien oppilaiden määrä on hieman kasvanut.

Tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on tässä 4-luokkalaisia koskevassa tutkimuksessa pienempi kuin Pisa-tutkimuksessa. Alueiden välillä ei ole merkittäviä eroja (maaseutu - kaupunki, suomenkieliset - ruotsinkieliset). Asenne ja lukeminen vapaa-aikana vaikuttavat paljon. Lukutaitoa tukee se, että lapsi pitää lukemisesta, lukee päivittäin ja luottaa omaan lukutaitoonsa.

Professori Jouni Välijärvi on kuvannut heikon lukutaidon vaikutuksia yksilöön ja yhteiskuntaan seuraavasti.

 ”Suomessa noin joka kuudes oppilas lähtee peruskoulusta ilman riittäviä perusvalmiuksia jatko-opintoihin, työelämään tai täysivaltaiseen aikuisuuteen. Runsas viisi prosenttia eli 3 000 - 3 500 nuorta ei tavoita edes minimitasoa millään osaamisen kolmesta keskeisestä osa-alueesta eli lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Riski opintojen keskeytymiseen toisella asteella on tällöin hyvin suuri. Heikko lukutaito on merkittävä yhteiskunnallinen riski sekä väestön koulutustason ja työllisyyden, että yhteiskuntaan kiinnittymisen ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Heikko lukutaito vaikeuttaa mahdollisuuksia pärjätä muun muassa jatkokoulutuksessa ja työelämässä sekä asioinnissa viranomaisissa ja julkisen hallinnon verkkopalveluissa”.

Lukukeskuksen 10 faktaa lukemisesta 2017 -sivustolla todetaan, että lukutaidon merkitys kasvaa, mutta taso heikkenee. Alle 25-vuotiaiden lukutaidon taso on heikompi kuin reilu vuosikymmen aikaisemmin, kun taas yli 35-vuotiaiden lukutaito on samassa ajassa jonkin verran parantunut. Noin joka kymmenes kaikista suomalaisista kuuluu kuitenkin heikkoihin lukijoihin, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia. 370 000 aikuista on vaikeuksissa, jos tietoa on paljon, isoina annoksina, tai se on ristiriitaista ja tulkinnanvaraista.

Lukukeskus toteaa, että kielteisen kehityksen pysäyttämiseksi lukutaito, sen asema ja merkitys yhteiskunnassamme on tunnistettava. Riittävä lukutaito antaa valmiudet osallistua täysivaltaisesti digitaalisen kulttuurimme päivittäisiin toimintoihin. Selvitäkseen arkielämästä on pystyttävä ymmärtämään yhä monimuotoisempia tekstejä ja käsiteltävä entistä pirstaloituneempaa tietoa.

Lukutaidon käsite on laajentunut monilukutaidoksi

Esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä, joka voi olla sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tukee kriittisen ajattelun ja oppimisen taitojen kehittymistä. Sitä kehitettäessä tarkastellaan ja pohditaan myös eettisiä ja esteettisiä kysymyksiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut kansallisen lukutaitofoorumin vastaamaan lukutaidon ja lukuinnon heikkenemiseen. Foorumin tehtävänä on laatia suuntaviivat lasten ja nuorten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiselle 31.8.2018 mennessä. Foorumi kokoaa yhteen lukutaidon asiantuntijoita ja aiheen parissa toimivia.

Höntsäharrastus vapauden valtakunnassa

Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieleiseen harrastukseen -työryhmän raportissa suositellaan ns. höntsäharrastamista, jota pitäisi olla kaikessa lasten ja nuorten harrastustoiminnassa. Harrastuksen ei tarvitse aina olla hyödyllistä, tavoitteellista ja kilpailullista, vaan yksinkertaisesti hauskaa ja mielihyvää tuottavaa. Lapset ja nuoret ovat mukana suunnittelemassa ja saavat harrastaa omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. 

Dosentti Ilkka Mäkinen pitää kirjastoa vapauden valtakuntana, joka lisää lukuhalua ja motivaatiota. Hänen mukaansa Pisa-menestyksen ja aktiivisen kirjastonkäytön välinen yhteys oli ilmeinen.  Parhaimmat Pisa-tulokset saavutettiin samaan aikaan, kun kirjastojen lainausmäärät olivat huipussaan. ”Pisa-testin tärkein tulos ei ollut se, että suomalaislapset olivat hyviä lukemaan, vaan se, että heidän lukemiseen sitoutumisensa taso oli kirkkaasti korkeampi kuin missään muualla. Heidän lukuhalunsa oli voimakkaampi kuin muilla kokeisiin osallistuneilla. He todella halusivat lukea omasta vapaasta tahdostaan eivätkä vain koulun pakottamana.”

Mäkinen kirjoittaa viidestä koosta, jotka ovat avainasemassa, kun lukuhalua ja -taitoa kasvatetaan: koti, kännykkä, kaverit, koulu ja kirjasto. Hänen mukaansa opettajien ja kirjastonhoitajien välinen yhteistyö on tärkeää, mutta koulun ja kirjaston välistä resurssieroa olisi tasoitettava.

Viihdelukemisen merkitys tunnistetaan myös julkaisussa Tytöt ja pojat koulussa – miten selättää poikien heikko suoriutuminen peruskoulussa: ”Viihdelukeminen on tytöillä huomattavasti poikia yleisempää, mutta myös poikia tulee ohjata – myös yläkouluiässä – lasten- ja nuortenkirjallisuuden pariin korostaen, että vain lukemalla tekninen lukutaito vahvistuu ja lukeminen sujuvoituu, mikä edesauttaa menestymistä myös muissa oppiaineissa.”

Yhdenvertaisuus

Kirjastolaissa ja sen perusteluissa todetaan, että yleisen kirjaston tulee olla kaikkien käytettävissä ja saavutettavissa ja sen tehtävänä on edistää lukemista ja kirjallisuutta kaikkien väestöryhmien osalta. Kaksikielisissä ja saamelaisten kotiseutualueen kunnissa on otettava huomioon molempien kieliryhmien tarpeet.  Kirjastolaki edellyttää, että kirjastolla on tarkoituksenmukaiset tilat, ajantasainen välineistö ja kokoelma sekä riittävä ja osaava henkilöstö. Lisäksi kirjaston ja sen palveluiden tulee olla helposti saavutettavia. Yleisillä kirjastoilla on oma saavutettavuussuositus. Sen suosituksia noudattamalla turvataan mahdollisimman yhdenvertaiset palvelujen käyttömahdollisuudet erilaisille käyttäjille.

Kirjastoverkko kiinteine kirjastopisteineen ja kirjastoautoineen takaa sen, että kirjastomatka on kohtuullinen ja että lapset, asuinpaikasta riippumatta, ovat mahdollisimman yhdenvertaisessa asemassa kirjastopalvelujen käyttäjinä. Oikein ajoitetut aukioloajat tukevat kirjastopalvelun saatavuutta ja omatoiminen aukiolo lisää joustavuutta kirjastonkäyttöön ja yhdenvertaisuutta käyttömahdollisuuksiin.

Edellisen kirjastotoimen peruspalveluarvioinnin mukaan kirjastopalvelut olivat kirjastomatkan suhteen hyvin lasten ja nuorten saatavilla taajamissa. Maaseudulla tai kylissä lapsella tai nuorella oli matkaa kirjastoon selvästi enemmän. Pitkä matka voi olla konkreettinen kirjastopalvelujen käytön este lapsille ja myös nuorille, koska heillä on rajoitetut mahdollisuudet liikkua itse tai käyttää julkisia kulkuvälineitä omatoimisesti. Kirjastoautojen merkitys oli suuri taajamien ulkopuolella. Jos kirjastoauto lakkautetaan, saatavuus heikkenee etenkin taajamien ulkopuolella.

Kouluyhteistyö on yksi keino, jolla kirjastot osaltaan parantavat lasten yhdenvertaisuutta. Oppilaille järjestetään mahdollisuus käyttää kirjastoa oppituntien aikana myös kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella ja koulukuljetuksia käyttäville lapsille järjestetään mahdollisuus kirjastonkäyttöön. Kirjastoautojen reittisuunnittelussa otetaan, huomioon koulut ja päiväkodit, jopa yksittäiset perhepäivähoitajat.

Lastenkirjastotyöhön käytettävissä olevat henkilöresurssit ja osaaminen ovat olennaisia yhdenvertaisten palvelujen tuottamisessa. Vaikka halua olisi, hyvin vähäisillä resursseilla laadukkaiden ja monipuolisten lasten palvelujen tuottaminen on vaikeaa. Jos kirjastojen edellytykset panostaa lukutaidon ja lukemisen edistämistyöhön vaihtelevat maakunnittain ja kunnittain suuresti, on vaara, että myös lapsille tarjolla olevien lukutaitoa ja lukemista tukevien kirjastopalvelujen laatu, monipuolisuus ja saatavuus vaihtelevat.

Vaarana on, että kirjastot jakautuvat lapsille ja kasvattajille laajoja palveluja tarjoaviin ja toisaalta niukan tarjonnan kirjastoihin.

Lähitulevaisuuden näkymät

Suomalaisten lasten lukutaito on edelleen hyvällä tasolla, mutta muut maat ovat kirineet rinnalle tai edellekin. Tutkimustuloksissa suomalaislasten lukutaidon eroa selitti vahvasti lasten sosioekonominen tausta, minkälaisesta perheestä lapsi tulee, ja mitä lapsen kanssa on tehty jo ennen kouluikää. Lapselle lukeminen tukee merkittävästi lukutaidon kehittymistä ja perheet, joissa on korkeampi sosioekonominen tausta, lukevat lapsilleen enemmän. Kirjastoilla on yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa mahdollisuus jatkossa panostaa siihen, että kasvattajat huomaavat lukemisen merkityksen ja että kaikilla lapsilla, taustasta ja asuinpaikasta riippumatta, on mahdollisuus lukemiselämyksiin.

Uhkakuvana on lukutaidon ja lukemisen jatkuva rapautuminen. Jos kirjastot, varhaiskasvatus ja koulu yhdessä perheiden kanssa eivät yhdistä voimiaan lukutaidon ja lukemisen puolesta tehtävään työhön, voi käsillä olla historiallisesti uusi tilanne, jossa nuoren sukupolven taidot ovat edeltäviä sukupolvia heikommat. Sanavarasto kapenee ja pitkien tekstien ymmärtämisessä ja erityisesti niiden tuottamisessa esiintyvät vaikeudet yleistyvät entisestään. Lasten kielenkäytöstä alkavat kadota synonyymit, vivahteet ja sävyt. Kielitaju, taito käyttää kussakin tilanteessa siihen sopivaa kieltä, heikkenee. Somesta tuttua kieltä käytetään kaikkialla. Pojista yhä useampi tippuu surkeiden lukijoiden joukkoon ja ero tyttöjen ja poikien välillä kasvaa entisestään. Lukutaidon rapautumisen vaikutukset oppimistaitoihin ja oppimishalukkuuteen, elämässä selviytymiseen tulevat näkyviksi.

Erityisesti poikien lukemisesta huolta kantanut kriitikko Aleksi Salusjärvi on korostanut, että lukutaidosta on syytä alkaa puhua eloonjäämistaitona. Lukuilon ja lukunautinnon korostaminen tulee vasta myöhemmin lukutaidon perusedellytysten kohennettua. Lukutaito ja luettujen tekstien kautta kehittynyt tilanteiden, tapahtumien ja ihmisten toiminnan tajuaminen auttaa elämässä eteen tulevien tilanteiden lukemista. Lukutaito auttaa elämässä selviämistä. Kansainvälistyvässä Suomessa on yhä enemmän ryhmiä, joilla lukutaito on uudessa kotimaassa selviämisen taidoista tärkeimpiä, mutta samalla myös keino oman äidinkielen ja kulttuurin ylläpitoon.

Saattaa myös käydä niin, että tytöt seuraavat poikia lukutottumuksissa. Lisääntynyt somen, visuaalisten medioiden ja nettitekstien lukeminen vie aikaa kirjojen lukemiselta ja myös tyttöjen lukutaito heikkenee.

Viime vuosina kirjastojen lapsille suuntautuneiden palvelujen epätasa-arvoistuminen ja polarisoituminen on jatkunut. Alueilla, joilla ikääntyvän väestön määrä kasvaa, kirjastot eivät pysty tarjoamaan väheneville lapsiasiakkailleen laadukkaita palveluja.

Tilanne voi kuitenkin parantua, kun kirjastoja kehitetään alueellisesti. Alueellista kehittämistehtävää hoitavat kirjastot voivat yhteistyössä muun kirjastokentän kanssa suunnata toimintaansa lastenkirjastotyön, lukemisen ja lukutaidon edistämiseen. Niillä on mahdollisuus tukea alueellisten lastenkirjastofoorumeiden syntymistä ja toimintaa. Yhteistyössä ne voivat vastata valtakunnallisen, alueelliset erot huomioon ottavan lastenkirjastotyön kehittämisohjelman toteutumisesta koko maassa. Valtakunnallisen kehittämistehtävän saaneella kirjastolla on myös oma roolinsa lapsille ja nuorille suunnattujen palvelujen kehittämisessä.

Valoisampaa kehitystä voidaan odottaa uudessa sivistyskunnassa. Tulevista haasteista selviytyäkseen kirjaston on hakeuduttava vielä nykyistä vahvempaan yhteistyöhön. Eri toimijoiden saumaton yhteistyö on luonteva polku tulevaisuuden kunnassa, jossa sivistyspalvelujen merkitys korostuu, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet maakuntien vastuulle ja opetus- ja kulttuuripalvelujen kokonaisuus on kunnan suurin toimiala.

Uudessa tilanteessa kuntien päätöksentekijöille jää enemmän aikaa keskittyä sivistyskunnan haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Yhtenä haasteena on ennalta ehkäisevän työn, hyvinvoinnin edistämisen ja palveluiden luonteva kytkeminen toisiinsa. Lukemisen ja lukutaidon edistämisessä on kyse kaikista edellä mainituista. Lukemisen monimuotoinen edistäminen vaatii hyvää palveluintegraation toimivuutta ja aitoa asiakaslähtöisyyttä.

Tulevaisuuden kunnassa kirjastojen lapsille ja perheille suunnatut palvelut syntyvätkin nykyistä useammin useiden toimijoiden verkoston tuloksena, yhteisen kokonaisnäkemyksen ja yhteisten tavoitteiden pohjalta. Eri ammattiryhmien osaamista käytetään ja toimijoiden siiloutuminen vähenee. Palvelumuotoilun perustana on yhteisen tahtotilan lisäksi lasten ja perheiden tarpeet ja palveluille etsitään toimivia malleja ja ratkaisuja kirjaston, varhaiskasvatuksen ja koulutoimen yhteisen kokeilemisen kautta. Taloussuunnittelussa käytetään apuna ns. lapsibudjetointimallia.

Tämä vaatii kirjastoilta entistä aktiivisempaa otetta ja vahvempaa kumppanuutta. Hyvä kumppanuus perustuu luottamukseen, yhdenvertaisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Se vahvistaa osaamista ja varmistaa resurssien, asiantuntemuksen ja muiden voimavarojen tehokkaan käytön. Lapsen lukemisen ja lukutaidon edistäminen on yhteinen ”eloonjäämistaitojen” haaste. Yhteisen tavoitteen eteen kirjasto, varhaiskasvatus ja perusopetus voivat olla toisilleen lisäarvoa tuottavia keskustelu- , kehittämis- ja palvelukumppaneita, joille asiakkaat ja kuntalaisetkin ovat kumppaneita, eivät pelkästään tuotettujen palvelujen kohteita ja käyttäjiä. Kumppaneita halutaan aidosti kuulla. Kumppanuudet voivat vahvistuessaan johtaa myös tilakumppanuuteen. Hyviä kokemuksia on jo olemassa uusista neuvola-, päiväkoti-, koulu- ja kirjastokonsepteista. Monikäyttöisiä tilaratkaisuja etsimällä kunnissa voidaan edistää sivistystoimen keskinäistä integraatiota, toimivaa yhteyttä sosiaalipuolen palveluihin ja asiakkaille sujuvia palveluja.

ELINET-lukutaitoverkosto esitti vuonna 2016 Euroopan lukutaitohaasteen. Haasteessa on koottu 11 kohtaan edellytykset, joita lukutaidon perusoikeuksien toteutumiseen vaaditaan. Esitettyjen perusedellytysten kehittämiseen on Suomessa jo lähitulevaisuudessa paneuduttava entistä painokkaammin. Lukutaitofoorumin työtä on syytä jatkaa kansallisena lukutaidon perusoikeuksien puolesta käytävänä kampanjana opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla. Hyvällä yhteistyöllä voidaan jo lähitulevaisuudessa parantaa edellytyksiä lukutaidon perusoikeuden toteutumiselle.

 

Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Arviointiaineiston perusteella voidaan yleisesti todeta, että tulevaisuudessa parhaiten lasten lukutaitoa tukevat kunnan/kaupunginkirjastot, jotka osallistuvat aktiivisesti kuntansa lapsipalvelujen ja niitä ohjaavien strategioiden kehittämiseen, tekevät yhteistyötä muiden toimialojen ja kolmannen sektorin kanssa, hankkivat riittävästi monipuolisia aineistoja ja rekrytoidessaan uusia työntekijöitä ottavat huomioon erityisesti lastenkirjastotyön vaatimukset.

Lukutaidon motivointi alkaa jo perheistä, jolloin kirjastojen toiminta kohdistuu tulevaisuudessa entistä enemmän vanhempien motivaation vahvistamiseen, aineistojen esilletuontiin, lukemista tukevien tapahtumien järjestämiseen jne.  Kirjastot ylläpitävät lukutaitoa yhdistämällä kirjallisuuden sisällön tuntemuksensa ja uudet formaatit perinteisten muotojen rinnalla.

Kaupalliset e-aineistojen välittäjät ovat omissa asiakaskyselyissään huomanneet mielenkiintoisen asian. E-kirjojen lukijoissa on entistä enemmän asiakkaita, jotka aikaisemmin eivät ole lukeneet kirjoja.  Kirjastoissa on syytä seurata, millaisia kokemuksia kaupallisilla toimijoilla on kansalaisten lukutottumuksista uusien formaattien käytössä.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) alueella on tapahtunut iso muutos kirjastojen kehittämistoiminnassa. Vuodesta 2018 lähtien alueella on ollut vain kaksi kehittämistehtävää hoitavaa kirjastoa (Porvoo ja Lahti), kun aikaisemmin jokaisella viidellä maakunnalla oli oma maakuntakirjastonsa. Näyttää siltä, että lastenkirjastotyön verkostomainen kehitystyö ja panostus lukutaitoon jatkuu edelleen.

Etelä-Suomessa maahanmuuttajien osuus väestöstä kasvaa vauhdilla etenkin pääkaupunkiseudulla verrattuna muuhun maahan. Vieraskielisten asukkaiden määrä ja erikielisten palvelujen tarve kasvaa jatkuvasti. Etenkin toisen polven maahanmuuttajalasten kieli- ja lukutaidon vahvistaminen on kirjastojen merkittävä tehtävä.

Uusimaa on myös maassamuutossa vahvasti muuttovoittoinen. Yksityiskohtana voidaan mainita, että Citysaamelaisten yhdistyksen mukaan Suomen 8000 saamelaisesta tuhat asuu pääkaupunkiseudulla. Helsingissä Pasilassa alkaa ensi syksynä kaksikielinen suomi-saame-opetus sekä esiopetuksessa että perusopetuksessa. Helmet-kirjastojen 500 kappaleen saamenkielinen kokoelma saa uusia käyttäjiä.

Pääkaupunkiseudulla kaupunkirakenne tiivistyy, joka vaikuttaa palvelujen keskittymiseen. Tämä lisää kirjastojen mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä entistä laajemmin ja monipuolisemmin yhteisissä tiloissa  kuten esimerkiksi Espoon Isossa Omenassa on jo tehty.

Kaiken kaikkiaan pääkaupunkiseutu näyttää eriytyvän muusta maasta uhkineen ja mahdollisuuksineen. Tämä näkyy myös kirjastojen toiminnassa. Henkilökunnan ja palvelujen kirjo on laajempi, mutta myös käyttäjämäärät ja kysyntä ovat muuta maata suuremmat jatkossakin.

 

Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Itä-Suomessa kirjastopalvelujen järjestäminen seudullisena yhteistyönä on vahvistanut pienten kuntien mahdollisuuksia järjestää kirjastopalvelunsa ja myös kehittää niitä asukkaiden tarpeita vastaavaksi. Kuntien yhteistyö myös tulevaisuudessa kirjastopalvelujen järjestämisessä voi olla resurssieroja tasaava tekijä. Lasten lukutaidon ja lukemisen edistämisessä kuntien väliset resurssierot olivat suuret.   

Kirjastolain uudistamisen yhteydessä alueelliseen kirjastotoimintaan tuli muutos. Maakuntakirjastoja oli jokaisen maakunnan alueella eli Itä-Suomen alueella yhteensä kolme. Uudet alueellisen kehittämistehtävän kirjastot korvaavat maakuntakirjastojärjestelmän. Näitä alueellisen kehittämistehtävän kirjastoja on Itä-Suomessa kaksi eli Joensuun seutukirjasto, joka palvelee Pohjois-Karjalan alueen kirjastoja ja Kuopion kaupunginkirjasto, joka palvelee Etelä-Savon ja Pohjois-Savon kirjastoja. Lastenkirjastotyön verkostomainen kehittäminen uudenlaisen alueellisen kehittämistehtävän kautta voi vahvistaa kirjastojen roolia ja merkitystä lukutaidon ja lukemisen edistämisessä erityisesti, jos alueellisen kehittämistehtävän kirjastojen onnistuu saamaan kehittämistoimintansa piiriin myös reuna-alueidensa pienet kirjastot.

Kirjastojen mahdollisuus toimia merkittävässä roolissa lasten lukutaidon ja lukemisen edistämisessä edellyttää, että kirjastoissa tunnistetaan selkeästi oman toiminnan tavoitteet, osataan avata nämä tavoitteet yhteistyökumppaneille ja verkostoidutaan muiden toimijoiden kanssa näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Uhkana on, että tulevaisuuden kunnan niukentuvista resursseista entistä vähemmän ohjautuu kirjastopalveluihin, mikäli kirjastotoiminnan merkitystä ja vaikuttavuutta ei pystytä osoittamaan.  

 

Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Lapin aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Lapin kirjastot ovat henkilöstömäärältään pieniä, mikä rajoittaa erikoistuneiden palvelujen tuotantoa. Toisaalta kirjastoissa ei ole vielä täysin hyödynnetty sitä potentiaalia, mikä laajemmin verkostoituen voitaisiin saada aikaiseksi. Sote-uudistuksen jälkeisessä sivistyskunnassa viimeistään tulisi organisoida palvelut toisiinsa integroiden. Tämä tarkoittaa eri hallintokuntien ja kolmannen sektorin saumatonta yhteistyötä tavoitteiden toteuttamiseksi.


Alueellista kehittämistehtävää hoitava kirjasto voi osaltaan luoda edellytyksiä tavoitteelliselle lukemisen edistämistyölle. Se voi kehittää paikallista osaamista, ja tehdä näkyväksi hyviä käytäntöjä, joita hyödyntäen pienikin kirjasto voi saada paljon aikaan. Kirjastoilta tämä vaatii avoimuutta yhteistyölle ja valmiutta uudistaa toimintatapojaan.


Saamenkieliseen lukutaitojen edistämiseen on kohdennettu lisäresursseja. Resurssi on Saamenkielisen erikoiskirjaston yhteydessä Rovaniemellä ja toimialueena on Suomen saamelaisalueen kunnat. Tämän toivotaan parantavan saamenkielisten monipuolisia lukutaitoja sekä pääsyä tietoon ja kulttuurisisältöihin.
 

Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Lounais-Suomessa on kirjastoja, joilla resurssien rajallisuudesta johtuen ei ole mahdollisuuksia kehittää lasten lukemista ja lukutaitoa edistäviä palveluja, vaikka innostusta ja ammattitaitoa löytyisikin. Alueellisen ja kirjastojen välisen yhteistyön merkitys on näille kirjastoille suuri. Uuden kirjastolain myötä Satakunnan ja Varsinais-Suomen kirjastojen alueellisesta kehittämistehtävästä vastaa Turun kaupunginkirjasto. Yhtenä kehittämistehtävän haasteena onkin alueen kirjastojen tukeminen ja yhteistyön edistäminen niin, että kaikille alueen asukkaille olisi tarjota mahdollisimman tasavertaiset kirjastopalvelut.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston kirjastoille myöntämien valtionavustusten tavoitteena on parantaa kirjastopalveluja sekä kannustaa kirjastoja innovatiivisiin käytäntöihin ja kokeiluihin. Avustusta myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriön linjausten sekä kirjastolainsäädännön tavoitteiden mukaisesti. Seuraavalla avustuskierroksella avustuksia kohdennetaan erityisesti lasten- ja perheiden palvelujen kehittämiseen. Yhteistyö hanketoiminnassa lisää avustusten vaikuttavuutta. Kirjastojen ja alueellisen kehittämiskirjaston lisäksi yhteistyötä tarvitaan myös kunnan muiden toimijoiden kanssa.

Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Länsi- ja Sisä-Suomen kaikissa maakunnissa on kirjastoja, joilla on niukat mahdollisuudet kehittää monipuolisesti lukemista ja lukutaitoa kehittäviä palveluja. Nämä kirjastot tarvitsevat yhteistyön kautta syntyvää tukea.  Länsi- ja Sisä-Suomessa toimi aiemmin viisi maakuntakirjastoa. Uuden kirjastolain myötä tilanne muuttui. Alueellista kehittämistehtävää hoitaa nyt Vaasa Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueilla ja Tampere Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Alueellisilla kehittämiskirjastoilla  on suuri haaste koota yhteen  kehittämisestä innostuneet ja innostaa mukaan myös niukimmin resurssoidut kirjastot. Tämä työ on esimerkiksi PiKe-kirjastojen (Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastot) LaNu-foorumissa jo aloitettu. Uusi tilanne voi antaa myönteisen kehityssykäyksen. Pienille kunnille vertaiskehittäminen ja vertaistuki ovat tärkeitä. Edelleen myös ns. kirjastokimpoilla on oma tehtävänsä lapsille ja perheille suunnattujen palvelujen kehittämisessä esimerkiksi hankkeiden kautta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston kirjastoille myöntämien valtionavustusten tavoitteena on parantaa kirjastopalveluja sekä kannustaa kirjastoja innovatiivisiin käytäntöihin ja kokeiluihin. Avustusta on myönnetty opetus- ja kulttuuriministeriön linjausten sekä kirjastolainsäädännön tavoitteiden mukaisesti mm. kirjastopalveluiden yleiseen kehittämiseen, lukemisen edistämiseen, henkilökunnan osaamisen, oppimisympäristöjen, yhteisöllisyyden ja verkkopalvelujen kehittämiseen. Seuraavalla avustuskierroksella avustuksia kohdennetaan painotetusti lasten- ja perheiden palvelujen kehittämiseen, Jotta avustusten vaikuttavuus kasvaisi, alueen kirjastojen yhteistyö hankkeiden suunnittelussa ja niiden toteuttamisessa tulee entistä tärkeämmäksi. Yhteistyötä tarvitaan kirjastojen kesken, muiden  kunnan toimijoiden kanssa ja alueellisen kehittämiskirjaston kanssa.

Varsinkin pienissä kunnissa on elintärkeää nivoa kirjastotoiminta osaksi kunnan lapsi- ja perhepalveluja. Asukaslähtöisyys tulee kirjastojen kehittämiseen asiakaslähtöisyyden rinnalle.

 

Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Lähitulevaisuuden näkymät

Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla lasten lukutaidon ja lukemisen edistämisessä kuntien väliset resurssierot olivat suuret. Kaikissa kunnissa ja kirjastoissa ei ole riittävästi panostettu lastenkirjastotyöhön, vaikka sen merkitys nähtiin suurena. Kirjastojen mahdollisuus toimia merkittävässä roolissa lasten lukutaidon ja lukemisen edistämisessä edellyttää, että kirjastoissa tunnistetaan selkeästi oman toiminnan tavoitteet, osataan avata nämä tavoitteet yhteistyökumppaneille ja verkostoidutaan muiden toimijoiden kanssa näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Uhkana on, että tulevaisuuden kunnan niukentuvista resursseista entistä vähemmän ohjautuu kirjastopalveluihin, mikäli kirjastotoiminnan merkitystä ja vaikuttavuutta ei pystytä osoittamaan.   

Kirjastolain uudistamisen yhteydessä alueelliseen kirjastotoimintaan tuli muutos. Uudet alueellisen kehittämistehtävän kirjastot korvaavat maakuntakirjastojärjestelmän. Oulun kaupunginkirjasto sai alueellisen kehittämistehtävän Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Oulun kaupunginkirjaston vahva osaaminen ja kehittynyt yhteistyö lastenkirjastotyössä ja yhteistyössä koulujen ja varhaiskasvatuksen kanssa antaa vahvan pohjan alueellisen kehittämistehtävän hoitamiseen. Lastenkirjastotyön verkostomainen kehittäminen uudenlaisen alueellisen kehittämistehtävän kautta voi vahvistaa kirjastojen roolia ja merkitystä lukutaidon ja lukemisen edistämisessä. Tärkeää on saada mukaan kaikki alueen kirjastot. Haasteena tulee olemaan alueen pitkät matkat ja kirjastojen pienet resurssit.