Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Valtakunnallinen arviointi

Miten lasten kirjastopalveluja resursoidaan?

Lastenkirjastotyöhön käytettävissä olevat resurssit ja osaaminen vaihtelivat alueittain ja kunnittain hyvinkin paljon. Suunnitelmallisuutta lasten kokoelmien ja aineistontarjonnan osalta kirjastoissa oli melko vähän. Vain kolmannes kirjastoista oli jakanut aineiston hankintamäärärahat ikäryhmittäin esimerkiksi lasten aineistokuluihin. Kokoelmapolitiikassa oli erikseen huomioitu lasten aineistot erikseen vajaassa kolmasosassa kirjastoja. 

Kirjastolaki edellyttää, että kirjastolla on tarkoituksenmukaiset tilat, ajantasainen välineistö ja kokoelma sekä riittävä ja osaava henkilöstö. Lisäksi kirjaston ja sen palveluiden tulee olla helposti saavutettavia. Kirjastoverkko kiinteine kirjastopisteineen ja kirjastoautoineen takaa sen, että kirjastomatka on kohtuullinen. Oikein ajoitetut aukioloajat tukevat kirjastopalvelun saatavuutta ja omatoiminen aukiolo lisää joustavuutta kirjastonkäyttöön.

Lasten kirjastomatkan pituus

Lasten kirjastopalvelujen saavutettavuutta ja kirjastomatkojen pituuksia arvioitiin edellisessä vuoden 2015 arvioinnissa. Arvioinnissa todettiin, että kirjastoverkosto oli harventunut. Toimipisteiden määrä on monilla alueilla vähentynyt (Pääkirjastot, sivukirjastot). Myös kirjastoautoverkosto oli harventunut ja yhä useampi auto toimi maaseudun sijaan taajamissa ja kaupungeissa. Kirjaston toimipisteiden määrän väheneminen on jatkunut tasaisena, mutta uusimman tilaston mukaan näyttää siltä, että toimipisteiden määrän väheneminen oli tasaantunut.

Kirjastopalvelut olivat kirjastomatkan suhteen hyvin lasten ja nuorten saatavilla taajamissa. Alle 16-vuotiaista 75 prosenttia asui enintään reilun neljän kilometrin päässä kirjastosta. Maaseudulla tai kylissä lapsella tai nuorella oli matkaa kirjastoon keskimäärin 8 - 9 km. Kirjastoautojen merkitys oli suuri taajamien ulkopuolella. Kunnat olivat kuitenkin lakkauttaneet kirjastoja ja kirjastoautoja sekä vähentäneet kirjastoautopysäkkien määrää. Tämä on heikentänyt kirjastopalvelujen saatavuutta etenkin taajamien ulkopuolella. Konkreettinen kirjastopalvelujen käytön este lapsille ja myös nuorille oli pitkä matka, koska heillä on rajoitetut mahdollisuudet liikkua itse tai käyttää julkisia kulkuvälineitä omatoimisesti.

Vuodesta 2007 lähtien kirjastojen aukiolotunnit, jolloin henkilökuntaa on palvelemassa, olivat vähentyneet lähes kaikissa maakunnissa. Viimeisimmän tilastotiedon mukaan kirjastojen aukiolotuntien määrän väheneminen oli kuitenkin taittunut. Aukiolotuntien määrä oli kasvanut vuodessa merkittävästi omatoimikirjastojen lisääntymisen myötä. Aukiolotuntien kokonaismäärässä oli kasvua viime vuoteen verrattuna seitsemän prosenttia ja omatoimiaukiolojen osalta peräti 54 prosenttia. Omatoiminen aukioloaika oli merkittävästi tasannut aukiolotuntien määrän laskua. Omatoimiaukioloaikaa alettiin tilastoida kansallisesti vuodesta 2014 alkaen (Kuvio 8.9.1.).

Lasten ja nuorten palvelujen kannalta omatoimikirjastot olivat pääosin saatavuutta parantava ratkaisu, jos omatoimipalvelu tuli perinteisen palvelun rinnalle. Jos taas omatoimiratkaisulla korvattiin perinteistä aukioloa, toteutus voi heikentää saatavuutta. Lapset tarvitsevat aikuisia enemmän henkilökunnan apua. Se, että kirjastoon pääsee sisälle, ei takaa lapselle palvelun saatavuutta. Myös ikärajoitukset omatoimikirjastoissa rajoittivat lasten omatoimikirjaston käyttöä. Ikärajoituksia omatoimikirjaston käyttöön oli asetettu monissa kunnissa erityisesti ilkivallan ja häiriköinnin takia. Kirjastoissa tulee suunnitella omatoimikirjastojen aukioloajat ja mahdolliset käytön rajoitukset huolella, etteivät liiat rajoitukset heikennä kirjastopalvelujen saavutettavuutta.

Henkilöresurssi

Lastenkirjastotyöhön käytettävissä olevaa henkilöstöresurssia arvioitiin sekä määrän että riittävyyden kannalta. Riittävyyden osalta käytettiin kirjastojen omaa arviota käytettävissä olevan henkilöstöresurssista.

Lastenkirjastotyöhön käytettävissä olevan henkilöstömäärän osuus koko henkilöstömäärästä vaihteli jonkin verran alueittain. Parhaiten lastenkirjastotyössä oli henkilöstöä Pohjois-Suomen ja Lapin AVI-alueilla, joissa lastenkirjastotyön henkilöstöresurssin osuus koko htv-määrästä oli yli 20 prosenttia (Taulukko 8.9.1.).

Vain neljännes kirjastoista arvioi, että lastenkirjastotyöhön käytettävissä oleva henkilöstöresurssi oli riittävä. Parhaiten henkilöstöresurssin arvioitiin riittävän Lapin ja Itä-Suomen AVI-alueilla. Heikoin tilanne oli Länsi- ja Sisä-Suomen AVI-alueella, jossa vain 17 prosenttia kirjastoista arvioi, että henkilöstömäärä oli riittävä (Kuvio 8.9.2.). Länsi- ja Sisä-Suomen AVI-alueella lastenkirjastotyöhön käytettävissä oleva henkilöstöresurssi oli suhteessa pienempi kuin muualla (Taulukko 8.9.1.).

Lastenkirjastotyöhön käytettävissä olevat resurssit ja osaaminen vaihtelivat alueittain ja kunnittain hyvinkin paljon. Puolet kirjastoista ilmoitti, että kirjaston henkilökunnalla oli mahdollisuus käyttää työaikaa lukutaitopalvelujen valmisteluun liittyvään aineistojen lukemiseen.  Vapaamuotoisissa kirjastojen vastauksissa tuli esille, että kirjastot toivoivat alueellisen kehittämistehtävän kirjastoilta vetovastuuta lastenkirjastotyöhön. Kirjastot toivoivat alueellisia toimintasuunnitelmia, koulutusta ja yhteisiä hankkeita. Erityisesti pienet kirjastot kokivat, että yhdessä tehtyjen palvelujen hyödyntäminen ja käyttöönotto toisivat synergiaetuja ja helpottaisivat arkea. Alueellista yhteistyötä on syytä ottaa käyttöön ja alueellisen kehittämistehtävän kirjastot voisivat ottaa vetovastuun lastenkirjastotyön kehittämiseen alueellisesti. Useimmissa alueellisen kehittämistehtävän kirjastoissa toimii jo lasten- ja nuortenkirjastoryhmä.

Alueellista kehittämistehtävää hoitavilta kirjastoilta toivottiin eniten monipuolista ammatillista koulutusta. Noin sadassa kunnassa toivottiin alueelliselta kirjastolta myös suoranaisia resursseja: paikallisesti toteutettavaa kirjastovinkkausta, mediakasvatusta ja kirjailijavieraita. Lisäksi toivottiin hyviä käytäntöjä ja materiaaleja yleiseen jakeluun, jotta vältytään päällekkäiseltä työltä. Myös alueellinen verkostoituminen nähtiin tärkeäksi osaamisen vahvistajaksi lastenkirjastotyössä.

Valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavalta kirjastolta toivottiin tiedotusta niin kirjastoille kuin valtakunnan eri medioillekin. Mediatiedottamisen toivottiin kertovan, miten merkittävää työtä kirjastot lukutaidon eteen tekevät, ja että tiedottaminen vaikuttaisi resurssien parempaan kohdentamiseen kirjastoille. Valtakunnallista tehtävää hoitavan kirjaston vastuulle katsottiin kuuluvan myös kampanjamateriaalien valtakunnallinen tuottaminen, lastenkirjastotyön ammatillisen materiaalipankin ylläpitäminen sekä lastenkirjastotyön kohderyhmälle suunnatut verkkopalvelut. Verkkoon toivottiin laajasti mm. e-aineistoja, pelejä ja tallennusalustoja lasten omille digitaalisille tuotoksille.

Osaamisen kehittäminen

Henkilökunnan osaamisen tasoa lastenkirjastotyön eri osa-alueilla kysyttiin arviona tarpeeseen nähden. Hyvällä tasolla kirjastot arvioivat osaamisensa olevan vuorovaikutustaidoissa ja lasten kohtaamisessa, joissa molemmissa osaaminen oli hyvä. Aineistojen esittelyssä ja tapahtumien järjestämisessä osaamisen arvioitiin olevan hyvää tai tyydyttävää. Kaikkein heikoimmin hallussa oli pelikasvatus ja peliosaaminen, mikä johtunee siitä, että asia on kirjastoissa uusi eikä ole levinnyt kirjastoihin niin laajalle, että osaamista olisi ehditty vahvistaa (Kuvio 8.9.3.).

Lastenkirjastotyöhön liittyviin koulutuksiin osallistuminen riippuu koulutuksen tarjonnasta, osallistumismahdollisuuksista ja kirjaston sijainnista. Pitkien välimatkojen takia koulutuksiin oli haasteellista osallistua, vaikka verkko-osallistuminen onkin yleistymässä. Kyselyyn vastanneista kunnista neljännes arvioi, etteivät työntekijät olleet osallistuneet lastenkirjastotyön koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Yleisimmin koulutukseen osallistuttiin 1-2 päivää vuodessa. Osaamisvajeisiin nähden koulutuksia on syytä järjestää ja koulutuksiin osallistua. Myös lastenkirjastotyöhön liittyvään osaamisen kehittämiseen pienet kirjastot toivoivat vetovastuuta alueellisen kehittämistehtävän kirjastoista. Osallistumista ja sitä kautta osaamista voivat lisätä myös uudenlaiset osaamisen kehittämisen tavat, mm. vertaisoppiminen ja benchmarkkaus.   

Lastenaineiston hankintamäärärahat

Vain kolmannes kirjastoista oli jakanut aineiston hankintamäärärahat ikäryhmittäin esimerkiksi lasten aineistokuluihin. Lastenaineistoihin käytettäviä hankintamäärärahoja ei erikseen tilastoida tilastotietokantaan, vaan luku sisältyy kirjastoaineiston kokonaiskuluihin. Kokonaiskuluihin sisältyvien määrärahojen kautta on kuitenkin mahdotonta seurata lasten palvelujen kustannuksia. Lapsibudjetointimallin mukaan toimijoiden tulisi pystyä tuottamaan lasten ja nuorten palvelujen kustannukset eriteltynä niin, että lasten ja nuorten palvelujen kustannuksia pystytään seuraamaan kokonaisuutena alueittain. Lastenaineisto oli huomioitu melko hyvin kirjastojen hankinnoissa, sillä lastenaineistojen hankinnat vastasivat melko hyvin lainausten määrää. Lasten aktiivisuus lainaajina oli kirjastoissa otettu huomioon hankinnoissa, vaikka hankintasuosituksessa jäätiinkin alle kansainvälisen suosituksen.

Toimintamuotojen määrärahat

Lastenkirjastotoiminnan tapahtumiin ja toimintamuotoihin käytettäviä toimintamäärärahoja ei erikseen tilastoida tilastotietokantaan, vaan luku sisältyy kirjastotoiminnan yleisiin toimintakuluihin ja henkilöstökuluihin. Lastenkirjastotoiminta oli kirjastoissa monipuolista, ja kirjastojen tapahtumatuotanto on vilkastunut viime vuosina. Vain osa toiminnasta oli säännöllistä ja vakiintunutta, joten pääosa tapahtumista järjestettäneen hankeavustusten turvin. Hanketoiminnan tulisi kuitenkin siirtyä käytännöksi hankkeen päätyttyä.

Hanketoiminta

Aluehallintovirastojen myöntämät kirjastojen kehittämishankeavustukset perustuvat lakiin yleisistä kirjastoista, ministeriön kulttuuripolitiikan strategiaan ja hallitusohjelmaan. Valtionavustuksen tavoitteena syksyn 2017 haussa oli lisätä kaikkien osallisuutta kulttuuriin sekä kaventaa eri väestöryhmien eroja kulttuuriin osallistumisessa. Teemoina olivat monipuoliset lukutaidot, aktiivinen kansalaisuus, demokratia ja sananvapaus, elinikäinen oppiminen sekä laatu, vaikuttavuus ja innovaatiot.

Aluehallintovirastot myöntävät avustuksia kirjastojen alueellisiin ja paikallisiin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin. Valtionavustukset on tarkoitettu yleisten kirjastojen palvelujen ja toimintamuotojen kehittämiseen. Avustuksia voivat hakea kunnat/kunnalliset yleiset kirjastot. Hakujen teemat vaihtelevat jonkin verran vuosittain. Jotkut teemat toistuvat vuosittain ja tällaisia ovat lukemisen edistäminen ja mediakasvatus. Tavoitteena on, että kehittämisavustuksen avulla aloitettu palvelun tai toiminnan kehittäminen siirtyisi arkeen kirjastotoiminnan käytännöksi. Kirjastotoimen valtionavustusten vaikuttavuudesta tehdyn arvioinnin mukaan kirjastotoimen valtionavustuksilla on saavutettu haluttua vaikuttavuutta ja osa avustuksilla käynnistetystä toiminnasta on kiinnittynyt kirjastotoiminnan arkeen. Vaikuttavuusarvioinnin mukaan valtionavustustoiminnassa puutteena on strategisuuden ja jatkuvamman vaikuttavuuden puute. Hanketoiminta on avustuslinjauksia mukaillen yksittäisten palvelujen ja toimintojen kehittämistä. Näihin puutteisiin on vastattu teemoittamalla hakuja tarkemmin ja kirjaamalla hanketoiminnan tavoitteet selkeämmin näkyviin.

Kirjastot ovat voineet hakea kirjastotoimen hankeavustuksia sähköisen hankerekisterin kautta vuodesta 2010 alkaen. Hankerekisteri on tehnyt valtionavustustoiminnasta läpinäkyvää. Hankerekisteri toimii tietolähteenä toimijoille ja rahoittajille ja hyvien käytäntöjen tietopankkina avustuksen hakijoille. Kirjastot seurasivatkin tarkkaan muiden kirjastojen hanketoimintaa hankerekisterin kautta (Kuvio 8.8.2.).

Hankerekisterissä hankkeet on jaoteltu teemojen mukaan. Lasten lukemista ja lukutaito edistäviä teemoja ovat lukemisen edistäminen (lukeminen, lukuharrastus, lukupiirit, lukudiplomit, kirjailijavierailut, kirjavinkkaus, KuMuKi-vinkkaus) ja mediakasvatus (mediakriittisyys, medialukutaito). Vuodesta 2010 alkaen lukemisen edistämisen hankkeisiin on myönnetty yhteensä lähes kolme miljoonaa eroa 439 hankkeeseen. Valtionavustusten kokonaisrahoituksesta lukemisen edistämiseen on käytetty 15 prosenttia. Mediakasvatushankkeisiin on myönnetty vastaavana aikana 1,8 miljoonaa euroa 139 hankkeeseen. Mediakasvatushankkeiden osuus hanketoiminnasta on 8,6 prosenttia (Kuvio 8.9.4.). Suurin osa rahoituksesta on suuntautunut lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan kehittämistoimintaan. 

Alueellisesti rahoitus on jakautunut tasaisesti. Erityisesti kirjastojen yhteistyössä toteuttamien hankkeiden kautta kehittämistyöhön on saatu mukaan niiden kuntien kirjastoja, jotka eivät yksin olisi pystyneet toteuttamaan hanketoimintaa. Lisäksi yhteishankkeiden avulla on saatu aikaan laajempaa alueellista vaikuttavuutta kuin mitä yksittäisten hankkeiden kautta olisi saatu. Hankerekisteriin on vuosien 2011 -  2018 aikana kertynyt 1 664 hyväksyttyä hanketta, joista 388 on luokiteltavissa kirjastojen yhteishankkeiksi eli 23,3 prosenttia hankkeista on kyseisenä aikana ollut yhteishankkeita.

Kuvio 8.9.1. Kirjastojen aukiolotunnit Manner-Suomessa 2007-2017

Lähde: Yleisten kirjastojen tilastotietokanta

Kuvio 8.9.2. Oliko lastenkirjastotoiminnan henkilöstöresurssi riittävä 2017?

Lähde: Kysely kuntien kirjastotoimesta vastaaville 2017

Kuvio 8.9.3. Henkilökunnan osaamisen taso lastenkirjastotyön eri osa-alueilla tarpeeseen nähden 2017

Lähde: Kysely kuntien kirjastotoimesta vastaaville 2017

Kuvio 8.9.4. Kirjastoille myönnetyt kehittämishankeavustukset Manner-Suomessa 2010–2018

Taulukko 8.9.1. Kirjastojen palkkaama henkilöstö ja lastenkirjastotyön osuus henkilötyövuosina 2017