Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Tiivistelmä

Kirjastot näkivät lasten lukemisen ja lukuharrastuksen edistämisen hyvin keskeiseksi ja merkitykselliseksi tehtäväksi. Vain neljännes vastanneista kirjastoista arvioi, että lasten kirjastotyöhön käytettävä henkilöstöresurssi oli riittävä. Vastausten perusteella edellisen peruspalvelujen arvioinnin suositukset lasten kirjastopalvelujen järjestämisestä olivat vielä osin toteutumatta. Alueellista kehittämistehtävää hoitavilta kirjastoilta odotetaan lastenkirjastotyön ja yhteisten tapahtumien koordinointia alueellaan, hyvien käytänteiden ja hankkeiden levittämistä sekä monipuolista ammatillista koulutusta.

Kirjastoilla oli lasten lukemisen ja lukutaidon edistämiseen hyvät perinteisten aineistojen kokoelmat. Uusia aineistomuotoja, kuten e-aineistoja ja pelejä oli tarjolla heikosti. Lastenaineistojen suunnitelmallinen hankinta- ja kokoelmatyö oli kirjastoissa melko vähäistä. Kaksikielisten ja saamelaisalueen kuntien kirjastot arvioivat hankkineensa lastenaineistoja alueensa kieliryhmien tarpeet huomioiden. Noin puolet kirjastoista käytti monikielisen kirjaston palveluja, mutta venäjänkielisen kirjaston palvelujen käyttö keskittyi pääosin pääkaupunkiseudulle ja Itä-Suomeen. Vain joka viides kirjasto arvioi, että kirjastossa on tarjolla riittävästi monikulttuurista lasten kirjastotoimintaa ja lähes puolet vastanneista arvioi, ettei sille ollut tarvetta.

Lapsille suunnatut kirjastopalvelut painottuivat perinteisiin satutunteihin, lukudiplomeihin sekä kirjastonkäytön ja tiedonhankintataitojen opetukseen. Vähemmän tarjottiin läksykerhoja erityisille oppijoille tai lukuneuvontaa lasten vanhemmille. Uudet toimintamuodot ovat tulleet kirjastoihin hankkeiden kautta.

Koulutoimi oli kirjastojen tärkein yhteistyökumppani. Lähes kaikki kirjastot tekivät joko säännöllistä tai satunnaista yhteistyötä koulutoimen kanssa. Yhteistyö perustui vakiintuneeseen käytäntöön ja oli vain harvoin sopimuksiin pohjautuvaa. Yhteisten toiminta- ja sopimusmallien puute aiheutti suuria kuntien välisiä eroja toiminnan järjestämisessä ja kustannusten jakamisessa. Useimmat kirjastot tekivät yhteistyötä myös varhaiskasvatuksen kanssa. Neuvolat olivat yhteistyökumppaneina vain harvoissa kunnissa.

Kirjastot seurasivat lastenkirjastotyön toimintaympäristöä vähän. Eniten seurattiin muiden yleisten kirjastojen toteuttamia lastenkirjastohankkeita. Vähäisintä oli lapsiperheiden kuntaan sijoittumisen ja kielijakauman seuraaminen. Lastenkirjastopalveluja suunniteltiin erityiseen lasten palvelujen strategiaan pohjautuen vähän. Kirjastopalvelut olivat huonosti mukana kuntien lasten hyvinvointisuunnitelmissa ja vain joka kymmenennessä kunnassa hyvinvointikertomukseen oli otettu mukaan lastenkirjastopalveluja koskevia tunnuslukuja. Lasten kulttuurikasvatusohjelma tai kulttuuripolku oli laadittu 44 prosentissa kunnista ja niistä alle puolessa oli kirjasto aktiivisesti mukana.

Kirjastot käyttivät osallistamisen menetelmiä lasten kirjastopalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen vaihtelevasti. Eniten käytettiin havainnointia ja asiakaskyselyjä. Lastenkirjastopalveluihin liittyviä kuulemisia oli järjestetty vain harvoissa kunnissa.  Lapsivaikutusten arviointi oli kirjastoja koskevassa päätöksenteossa vähäistä.