Kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjänä

Valtakunnallinen arviointi

Millaisella yhteistyöllä kirjastot edistävät lasten lukemista ja lukutaitoa?

Kirjastojen tärkein yhteistyökumppani oli peruskoulu. Yhteistyö perustui vakiintuneisiin käytäntöihin ja oli vain harvoin sopimuksiin pohjautuvaa. Lastenkirjastopalveluja suunniteltiin erityiseen lasten palvelujen strategiaan pohjautuen harvoissa kunnissa. Yhteisten toiminta- ja sopimusmallien puute aiheutti suuria kuntien välisiä eroja toiminnan järjestämisessä ja kustannusten jakamisessa. Kirjastopalvelut olivat heikosti mukana kuntien lasten hyvinvointisuunnitelmissa, hyvinvointikertomuksissa ja kulttuurikasvatusohjelmissa.

Kirjastolain mukaan kirjasto voi tehtäviä hoitaessaan tehdä yhteistyötä viranomaisten, kirjastoalan toimijoiden, päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten sekä muiden yhteisöjen kanssa. Lakiin liittyvän hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tehtävien toteuttamisen kannalta keskeisiä yhteistyötahoja ovat esimerkiksi opetus-, kulttuuri-, nuoriso- sekä sosiaali- ja terveysalan toimijat. Eduskunnan sivistysvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota yhteistyöhön ja korosti, että päiväkodilla, kouluilla ja kirjastolla on iso haaste pitää huolta lasten ja nuorten lukutaidosta ja lukemisharrastuksesta. Yleisellä kirjastolla on tärkeä tehtävä tukea päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten omia kirjastoja asiantuntemuksellaan. Sivistysvaliokunta linjasi, että yleisten kirjastojen tulee toimia läheisessä yhteistyössä etenkin päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kanssa.

Yhteistyökumppanit

Kirjaston yhteistyökumppaneista kärkinelikoksi erottuivat koulutoimi, varhaiskasvatus, kulttuuritoimi ja muut kirjastot. Peruskoulu oli kumppaneista tärkein. Säännöllistä tai satunnaista yhteistyötä koulutoimen kanssa tekivät lähes kaikki kirjastot. Lähes kaikki kirjastot tekevät yhteistyötä myös varhaiskasvatuksen kanssa. Koulutoimeen verrattuna yhteistyö oli kuitenkin satunnaista. Kulttuuritoimen ja muiden kirjastojen kanssa yhteistyötä teki säännöllisesti noin puolet kirjastoista. Nuorisopalvelujen kanssa tehtävä yhteistyö oli satunnaista. Neuvoloiden, sosiaalitoimen ja seurakuntien sekä taiteen perusopetuksen kanssa tehtävä yhteistyö oli hyvin satunnaista tai sitä ei tehty ollenkaan (Kuvio 8.8.1.).

Koulutoimen kanssa tehtävä yhteistyö

Kirjastot tekivät koulutoimen kanssa yhteistyötä koulujen kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisessä. Yhteistyö tarkoitti kirjaston tuottamien palvelujen tarjoamista kouluille. Kirjastot järjestivät kouluille mm. kirjastonkäytön ja tiedonhankintataitojen opetusta, lukudiplomitoimintaa sekä teemapaketteja kouluille. Koulujen oppilaat voivat käyttää kirjastoa oppituntien aikana myös kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella (80 prosenttia kirjastoista) ja koulukuljetuksessa olevat oppilaat voivat käyttää kirjastoa kyyditystä odottaessaan (72 prosenttia kirjastoista). Kirjastoautot palvelivat kouluja käymällä koulupysäkeillä (52 prosenttia kirjastoista). Aktiivinen palvelujen tarjoaminen olikin parantanut koululaisten kirjastopalvelujen saatavuutta näissä kunnissa. 

Kirjastojen kouluille tarjoamien palvelujen tuottaminen perustunee kirjastojen vakiintuneisiin käytäntöihin, koska sopimuspohjaista tai yhdessä suunniteltua se ei useimmissa kunnissa näytä olevan. Kirjastoista vain vajaalla kolmanneksella palvelujen tuottaminen kouluille perustui kirjattuun sopimukseen. Samoin vajaa kolmannes kirjastoista oli osallistunut paikallisten opetussuunnitelmien tekoon. Kirjastolla oli aktiivinen rooli opetussuunnitelmien monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa vain 23 prosentissa kunnista. Aineistonhankinnassa koulut ja kirjastot tekivät yhteistyötä lähes joka kolmannessa kunnassa, mutta yhteinen aineistotietokanta oli vain 13 prosentissa kuntia.

Kustannukset kirjastojen koululle tuottamista palveluista lankesivat useimmiten kirjastolle. Kirjastoista 82 prosenttia ilmoitti tuottavansa palvelut koululle täysin omalla kustannuksellaan. Kirjastoista 13 prosenttia ilmoitti koulutoimen osallistuvan yhteistyöstä aiheutuviin kustannuksiin.

Myös henkilöstöyhteistyö oli harvinaista. Kirjastoista viidennes ilmoitti, että kirjastossa työskenteli pedagoginen informaatikko tai vastaava. Vain kahdessa kunnassa pedagoginen informaatikko oli kirjaston ja koulutoimen yhteinen.

Kirjaston ja koulun yhteistyöstä puuttuivat rakenteet ja sopimusmallit toiminnan järjestämisestä ja kustannusten jakamisesta kuntatasolla. Kun yhteistä mallia ja rakennetta ei ollut, kuntien väliset erot olivat suuret. Jo vuoden 2015 peruspalveluarvioinnin toimenpidesuosituksena aluehallintovirasto kehotti kirjastoja/kuntia laatimaan kirjaston, koulutoimen ja varhaiskasvatuksen yhteistyösopimuksia lukutaidon edistämisessä säännöllisyyden ja suunnitelmallisuuden turvaamiseksi. Sopimuspohjainen yhteistyö ei kuitenkaan ole edennyt. Nyt tilanne vaihteli toimijoista riippuen kunnittain huomattavasti. Sopimuspohjainen yhteistyö takaa toiminnan jatkuvuuden myös viranhaltijoiden vaihtuessa.

Varhaiskasvatuksen kanssa tehtävä yhteistyö

Kirjastojen yleisimmin mainitsema yhteistyömuoto varhaiskasvatuksen kanssa oli ryhmille tarjotut satutunnit. Muita samantyyppisiä palveluja olivat nukketeatteriesitykset, kirjavinkkaukset ja muut esitykset, joilla lapsille esiteltiin tarinoiden maailmaa. Nämä mainittiin noin 200 vastauksessa.  Toiseksi yleisimmin mainittiin varhaiskasvatukselle tarjotut kokoelmapalvelut: teemapaketit, kirjastoautopalvelut ja kirjastokäynnit myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Kirjastonkäytön opetus mainittiin noin sadassa vastauksessa. Sen kohderyhmänä olivat useimmiten esikouluikäiset. Muut tapahtumat mainittiin vastauksissa lähes sata kertaa. Vastausten perusteella tapahtumatuotanto oli hyvin laajaa ja siinä todella tehtiin yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, joten se ei ollut aina pelkästään kirjaston tuottamaa. Näitä olivat esimerkiksi erilaiset teemapäivät, kulttuuritoimen kanssa järjestetyt tapahtumat ja hankkeissa toteutetut esim. jonkun satuteeman ympärille luodut tapahtumat.

Useissa vastauksissa toistuivat määreet ’pyydettäessä’ tai ’satunnaisesti’. Samoin kuin koulun kanssa tehtävässä yhteistyössä, myös varhaiskasvatuksen kanssa tehtävä yhteistyö tarkoitti kirjaston tuottamien palvelujen tarjoamista varhaiskasvatukseen ilman yhteistyön rakenteita ja sopimusmalleja toiminnan järjestämisestä ja kustannusten jakamisesta.  

Lastenkirjastopalvelujen yhteistyön suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisen yhteistyön taustalla tulee olla toimintaympäristön tuntemus ja strateginen suunnittelu. Kirjastopalvelujen organisointi osaksi kuntien lapsia koskevaa päätöksentekoa vaatii kirjastojen osallistumista lapsia ja nuoria koskeviin ohjelmiin ja suunnitelmiin.

Lastenkirjastopalvelujen osalta toimintaympäristön tuntemusta arvioitiin kysymällä, miten kirjastoissa seurattiin lasten määrää ja ikäjakaumaa, lasten sijoittumista ja kielijakaumaa.  Kirjastot seurasivat eniten lasten määrää ja ikäjakaumaa kunnassa, mutta lapsiperheiden sijoittumista kunnassa ja kielijakaumaa seurattiin vain vähän (Kuvio 8.8.2.). Kirjastojen tulee kuitenkin tuntea toimintaympäristönsä, että ne pystyvät kohdentamaan ja räätälöimään toimintaansa asukasrakennetta vastaavaksi ja tiedottaa niistä. Kirjastoissa tulisi panostaa suunnitelmallisuuden ja asiakastuntemuksen lisäämiseen, jotta lastenkirjastotyöhön kohdennettavat resurssit toimisivat mahdollisimman tehokkaasti. 

Kirjastojen käyttöön tulee kehittää menetelmiä ja työkaluja, joiden avulla kirjastoissa pystytään vastaamaan toimintaympäristön haasteisiin ja tunnistettaisiin kehittämistarpeet. Tietojohtamisessa haasteena on tarpeellisten ja ajantasaisten tietojen havaitseminen ja kerääminen sekä kyky hyödyntää tietoa erilaisissa päätöksentekotilanteissa. Aluehallintovirastot ovat käynnistäneet tietojohtamiseen liittyvien toimenpiteiden ja menetelmien kokoamisen ja edelleen kehittämisen. Myös tietojohtamisen osaamista tulee kehittää.

Lastenkirjastopalveluja suunniteltiin harvassa kunnassa erityiseen lasten palvelujen strategiaan pohjautuen.  Vajaalla viidenneksellä kunnista oli lastenkirjastotoimintaa ohjaava strategia. Puolella kirjastoista oli yleinen strategia tai toimintasuunnitelma. Enimmäkseen yleiset kirjastojen toimintasuunnitelmat oli laadittu ilman kohderyhmäajattelua (lapset, ikääntyneet). Vailla mitään kirjattua kirjaston toimintasuunnitelmaa tai strategiaa toimi 31 prosenttia kirjastoista (Taulukko 8.8.1.).

Suunnittelemattominta lastenkirjastotyö oli Itä-Suomen AVI-alueella, missä vain yhdeksässä kirjastossa oli lastenkirjastotyötä ohjaava strategia ja vailla minkäänlaista strategiaa toimi 44 prosenttia kirjastoista. Paras tilanne oli Lapin AVI-alueella.

Kirjastopalvelujen organisoitumista osaksi kuntien lapsia koskevaa päätöksentekoa tarkasteltiin lasten hyvinvointisuunnitelmia, kulttuurikasvatusohjelmia ja kulttuuripolkuja sekä hyvinvointikertomuksissa esitettyjä tunnuslukuja ja kirjastojen osallistumista paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kirjaston ja koulun yhteistyölle löytyy yhtymäkohtia. Opetussuunnitelma sisältää laaja-alaisia osaamiskokonaisuuksia, joista erityisesti monilukutaito, ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen sekä tieto- ja viestintäteknologia ovat kirjaston kannalta tärkeitä. Myös ainekohtaisissa tavoitteissa on runsaasti tavoitteita, joissa kirjasto voi olla mukana ja tukena. Oppiainerajat ylittävät monialaiset oppimiskokonaisuudet mahdollistavat yhteistyön koulun ja kirjaston välille. 

Kirjastoista vain 27 prosenttia oli osallistunut paikallisten opetussuunnitelmien tekoon. Aktiivinen rooli monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa kirjastoilla oli vain 23 prosentissa kuntia.

Myös varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjataan valtakunnallisilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla, joiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sisältyvät laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet, joista kirjastoyhteistyön näkökulmasta tärkeimmät ovat monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen sekä ajattelu ja oppiminen. Opetussuunnitelma ohjaa yhteistyöhön toteamalla, että yhteistyö muiden toimijoiden kanssa laajentaa ja rikastuttaa lasten oppimisympäristöä (kirjastot, museot, teatterit, kulttuuriperintökohteet). Kirjastojen osalta erilaisia välineitä ja menetelmiä voivat olla satutunnit, sadutus, kirja- ja kirjastoseikkailut.

Kirjastojen yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa ei ollut suunnitelmallista, vaan satunnaista tai tapahtui pyydettäessä.

Lasten hyvinvointisuunnitelma on työkalu, jolla on tarkoitus ohjata lasten, nuorten ja perheiden eteen tehtävää hyvinvointityötä. Hyvinvointiohjelman laatiminen perustuu vuonna 2008 voimaan tulleeseen lastensuojelulakiin, jossa kunnat velvoitetaan ohjaamaan, johtamaan ja kehittämään suunnitelmallisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä. Hyvinvointisuunnitelman tulee sisältää tiedot mm. lasten ja nuorten kasvuoloista ja hyvinvoinnin tilasta sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä ja ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista. Suunnitelmaan tulee sisältyä myös tieto yhteistyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä.

Kirjastopalvelut olivat huonosti mukana kuntien lasten hyvinvointisuunnitelmissa. Lähes kolmannes (29 %) kirjastoista ei osannut sanoa oliko omassa kunnassa sellaista. Kirjastojen vastausten mukaan vain puolella (52 %) kunnista on toiminnan ja palvelujen kehittämistä varten lasten hyvinvointisuunnitelma.

Kulttuurikasvatussuunnitelma (kulttuurikasvatusohjelma, kulttuuripolku) on suunnitelma siitä, miten kulttuuri-, taide- ja kulttuuriperintökasvatusta toteutetaan kunnassa tai alueella osana opetusta. Yhteinen suunnitelma takaa kaikille kunnan tai alueen lapsille ja nuorille tasavertaisen mahdollisuuden tutustua monipuolisesti paikalliseen kulttuuriin. Se helpottaa myös kulttuuritoimijoita oman toimintansa koordinoinnissa. Kulttuuriopetussuunnitelma on usein kunnallisen opetussuunnitelman liite tai muuten paikallista tai koulukohtaista opetusta ohjaava asiakirja.

Kulttuuripolulla tarkoitetaan koulujen tai päiväkotien ja kulttuuritoimijoiden välistä yhteistyötä, ja siinä kerrotaan konkreettisesti, missä vaiheessa perusopetusta tai varhaiskasvatusta esimerkiksi tehdään vierailuja kulttuurilaitoksiin tai osallistutaan taidekasvatustyöpajaan. Kulttuuripolun avulla opetusta on helppo aikatauluttaa ja resursoida.

Lasten kulttuurikasvatusohjelma tai kulttuuripolku oli laadittu 44 prosentissa kunnista. Suunnitelman tai kulttuuripolun olemassaolo ei takaa kirjaston aktiivista otetta sen toteuttajana. Kulttuurikasvatusohjelmaa toteuttavissa kunnissa kirjastoista alle puolet (41 %) oli aktiivisesti mukana, 31 % kunnista kirjasto oli suunnitelmassa mainintana ja 28 % kirjasto ei ollut ohjelmassa mukana. Yllättävän suuri osa (16 %) kirjastoista ei tiennyt onko kunnassa kulttuurikasvastusohjelma tai lasten kulttuuripolku.

Kunnan hyvinvointikertomus on tiivis kuvaus hyvinvoinnista ja terveydestä sekä niiden edistämisestä. Kunnassa valmistellaan laaja hyvinvointikertomus kerran valtuustokaudessa ja sen tavoitteita ja toimenpiteitä päivitetään vuosittain osana kuntasuunnittelua. Tavoitteita ja toimenpiteitä tarkennetaan ja painopisteitä valitaan vuosittain. Kulttuurin rooli hyvinvointikertomuksissa on useimmissa kaupungeissa suhteellisen pieni. Kuntaliiton selvityksen mukaan kulttuuritoiminnan huomioiminen on vaihtelevaa ja etsii osin vielä muotoaan.

Kuntien hyvinvointikertomuksiin sisältyi lastenkirjastopalveluja koskevia tunnuslukuja vain joka kymmenennessä kunnassa. Kirjastoista kolmannes ei osannut sanoa, oliko kirjaston tunnuslukuja hyvinvointikertomuksessa.

Kirjastopalvelujen organisointi osaksi kuntien lapsia koskevaa päätöksentekoa vaatii kirjastojen näkymistä erilaisissa lapsia ja nuoria koskevissa ohjelmissa ja suunnitelmissa. Suunnitelmallisen yhteistyön taustalla tulee olla toimintaympäristön tuntemus ja strateginen suunnittelu. Kirjasto puuttui monessa kunnassa lapsia koskevaa päätöksentekoa ohjaavista ohjelmista ja suunnitelmista. Lukemista ja lukutaitoa edistävänä toimijana kirjasto kuitenkin on ennalta ehkäisevän työn ja hyvinvoinnin edistämisen toimija kunnassa ja kunta on vastuussa toimijoiden kokoamisesta eri ohjelmiin ja suunnitelmiin.

Yhteistyö tulisi kehittää satunnaisesta säännölliseksi keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa (koulu, päiväkodit, oppilaitokset). Yhteistyötä on syytä lisätä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa, koska sitä kautta kirjasto tavoittaa alle kouluikäisten lasten perheet, joissa uusimpien lukututkimusten mukaan on haaste lasten lukuvalmiuksien kehittymisen kannalta. Sopimuspohjainen yhteistyö takaa toiminnan jatkuvuuden. Yhteistyön vastuut, roolit ja kustannustenjako on syytä määritellä.

Tehokkaimmat tulokset lukutaidon edistämisessä saadaan aikaan eri toimijoiden yhteistyössä. Yhteistyö ei kuitenkaan voi olla pelkästään kirjaston vastuulla, vaan vaatii yhteistyötahoilta kumppanuutta. Hyvä kumppanuus perustuu luottamukseen, yhdenvertaisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Se vahvistaa osaamista ja varmistaa resurssien, asiantuntemuksen ja muiden voimavarojen tehokkaan käytön.

 

 

Kuvio 8.8.1. Kirjastojen yhteistyökumppaneita lasten kirjastopalveluissa 2017

Lähde: Kysely kuntien kirjastotoimesta vastaaville 2017

Kuvio 8.8.2. Seuraamme kirjastossamme säännöllisesti osana lastenkirjastopalvelujen suunnittelua 2017

Lähde: Kysely kuntien kirjastotoimesta vastaaville 2017

Taulukko 8.8.1. Kirjastopalvelujen strategioiden ja toimintasuunnitelmien määrät 2017