Viittomakieliset ja coda-lapset varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Valtakunnallinen arviointi

Johdanto

Jokaisessa maassa on yksi tai useampi viittomakieli. Suomen kansalliset viittomakielet ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Viittomakieliset ovat kieli- ja kulttuurivähemmistö kuten muun muassa saamelaiset ja romanit. Viittomakieliset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Jotkut oppivat viittomakielen jo kotona kuuroilta vanhemmiltaan. Suurin osa kuuroista syntyy kuitenkin kuuleville vanhemmille, jolloin ensikosketus viittomakieleen tulee perheen ulkopuolelta. Suomen Kuurojen liiton mukaan Suomessa on noin 10 000–14 000 viittomakielentaitoista henkilöä, joista noin 4 000–5 000 on kuuroja.

Väestörekisterikeskukselta tammikuussa 2019 saadun tiedon mukaan suomalaisen viittomakielen on äidinkielekseen ilmoittanut 597 henkilöä, suomenruotsalaisen viittomakielen 10 henkilöä (Santala 2019).

Digi- ja väestötietoviraston mukaan suomalaista tai muuta viittomakieltä äidinkielenään käyttäviä on Suomessa vain joitain kymmeniä. Jos viittomakieli näkyisi äidinkielenä vahvemmin digi- ja väestötietoviraston tiedoissa, edunvalvonta olisi tehokkaampaa. Perheiden, joissa molemmat vanhemmat ovat kuuroja tai toinen vanhempi käyttää viittomakieltä, voi viittomakielen ilmoittaa lapsen äidinkieleksi. Asiointikieli voi olla eri kuin äidinkieli.

Perustuslain (731/1999) 17 §:n mukaan viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Viittomakielilain (359/2015) 3 §:n mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Viranomaisella tarkoitetaan tässä laissa tuomioistuimia ja muita valtion viranomaisia, kunnallisia viranomaisia, itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia ja eduskunnan virastoja.

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 6 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava oppilaitoksen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaitoksella on suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Varhaiskasvatuksesta säädetään varhaiskasvatuslaissa (540/2018) sekä valtioneuvoston asetuksessa varhaiskasvatuksesta (753/2018).

Varhaiskasvatuslain 3 §:n mukaiset tavoitteet koskevat kaikkia varhaiskasvatuksen piirissä olevia lapsia. Varhaiskasvatuslain hallituksen esityksessä (40/2018) mainitaan, että varhaiskasvatusta voidaan järjestää myös viittomakielellä. Velvoitetta järjestämiseen varhaiskasvatuslaissa ei kuitenkaan ole.

Varhaiskasvatuslain 23 §:n mukaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen.

Kunta voi järjestää varhaiskasvatusta siten kuin kuntalain (410/2015) 8 ja 9 §:ssä säädetään. Hankittaessa palveluja toiselta palvelujentuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.

Perusopetuslain (628/1998) 10 §:n mukaan opetuskielenä voi olla viittomakieli. Kuulovammaisille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä. 16 a §:n mukaan oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Oppimissuunnitelma on laadittava, jollei siihen ole ilmeistä estettä, yhteistyössä oppilaan ja huoltajan sekä tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa.

Peruspalveluiden arvioinnissa 2019 aluehallintovirastot selvittivät, missä laajuudessa viittomakieliset ja coda-lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Aluehallintovirastot selvittivät asiaa kunnille suunnatulla kyselyllä. Kysely koski kunnan järjestämiä palveluja sekä yksityisiä palveluntuottajia. Kyselyyn oli mahdollista vastata suomen tai ruotsin kielellä. Vastauksissa ilmeni, että suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttäviä on niin pieni joukko, ettei alueita ole mielekästä raportoida erikseen. Suomenruotsalainen viittomakieli oli niin harvinaista, ettei sitä voida raportoida erillisenä lainkaan, vaan luvut päätettiin yhdistää suomalaisen viittomakielen lukuihin.

Kyselyyn vastasi 264 kuntaa. Vastausprosentti Manner-Suomen kunnissa on 85,16 %. Kyselyyn vastattiin 31.12.2019 tilanteen mukaisesti.

Kyselyssä pyydettiin tietoa koko kunnan viittomakielisten ja coda-lasten määrästä ja osallistumisesta varhaiskasvatukseen sekä esiopetukseen. Vastauksista ja kuntien yhteydenotoista kävi ilmi, että viittomakieltä käyttävien lasten kokonaismäärää on vaikea luotettavasti saada tietoon, koska tilastointi on näiltä osin puutteellista. Lisäksi pyydettiin tietoa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa kirjoilla olevien lasten määrästä kunnissa. Tätä tietoa ei raportissa kuitenkaan voida käyttää, koska luvuista näyttää puuttuvan yksityiseen varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä sekä 46 kunnan vastaukset kokonaisuudessaan. Lasten kokonaismäärää Manner-Suomen alueella on sen sijaan tarkasteltu tilastokeskuksen tietokannasta.

Kunnille tehdyssä kyselyssä tiedusteltiin viittomakielisten henkilöiden määrää varhaiskasvatuksen kasvatus-, opetus- ja hoito- sekä avustavissa tehtävissä. Ohjeistuksessa oli avattu viittomakielisten henkilöiden määritelmää. Kyselystä oli rajattu pois tukiviittomia ja viitottua puhetta käyttävät henkilöt. Ohjeistuksesta huolimatta kunnilla saattoi olla erilaisia näkemyksiä viittomakielentaitoisista henkilöistä. Tarkistuspyynnöllä pyydettiin lisäselvitystä sellaisilta kunnilta, joilla näytti olevan tavanomaisesta poikkeava määrä viittomakielentaitoista henkilöstöä. Ilmoitettua määrää ei voida pitää täysin luotettavana edellä mainittujen tulkitsemisepäselvyyksien vuoksi.

Lähitulevaisuuden näkymät

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan syntyvien lasten määrä vähenee seuraavien vuosien aikana Suomessa. Kun lasten syntyvyys laskee, voidaan olettaa, että myös kuulovammaisia lapsia syntyy vähemmän. Magman ( https://magma.fi/den-svensksprakiga-befolkningen-i-finland-1990-2040/ ) raportin mukaan suomenruotsalaisten määrän ennakoidaan kasvavan, vaikka syntyvyys muutoin Suomessa pienenee.

Yli 95 % lapsista, joilla todetaan kuulovamma, syntyy vanhemmille, joiden oma kuulo on normaali ja jotka käyttävät viestinnässään puhuttua kieltä. Sisäkorvaistutteen saa Suomessa yli 80 % vaikeasti kuulovammaisista lapsista. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kuntoutuksen tavoitteena on saavuttaa hyvät sosiaaliset taidot sekä ikäodotuksen mukainen puheen ymmärtäminen ja ilmaisu. Tämän vuoksi viittomakielen käyttö tulee mahdollisesti vähenemään merkittävästi.

Kotimaisten kielen keskuksen mukaan suomalainen viittomakieli on 4 000–5 000 kuuron äidinkieli. Lisäksi sitä käyttää äidinkielenään, toisena kielenään tai vieraana kielenä 6 000–9 000 kuulevaa suomalaista. Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjiä on pitkään arvioitu olevan noin 300, joista puolet on kuuroja. Vuosina 2014–2015 tehdyn kartoituksen perusteella kuitenkin tiedetään, että kuuroja kielenkäyttäjiä on enää noin 90 ja heistä suurin osa on jo varsin iäkkäitä. Unescon kriteerien mukaan suomenruotsalainen viittomakieli onkin vakavasti uhanalainen.

Tilastointitieto viittomakieltä käyttävistä henkilöistä on pirstaleista ja hajautunutta.   Kattavaa tietoa ei saada yksittäisestä rekisteristä.

Jyväskylän yliopisto on ainoa yliopisto, jossa viittomakieltä voi opiskella pääaineena. Viittomakielen tulkiksi voi opiskella Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto on ammatillinen perustutkinto, jonka voi suorittaa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa tai kansanopistoissa. Viittomakieltä opiskelleista valmistuu viittomakielen tulkkeja ja ohjaajia sekä humanististen tieteiden kandidaatteja. Tilapäinen suomenruotsalaisen viittomakielen ohjaajakoulutus toteutettiin Livs (Lev i vårt språk) hankkeella vuosina 2016–2018.  Livs 2 hankkeen myötä aloitettiin vuonna 2018 suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkikoulutus ensimmäistä kertaa vuoden 1993 jälkeen.

Jyväskylän yliopistossa toimii viittomakielen keskus, jonka päätehtävä on toteuttaa ja kehittää sekä koordinoida yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa viittomakieltä koskevaa ylintä tutkimusta ja koulutusta Suomessa. Viittomakielen keskuksen toiminta perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön Jyväskylän yliopistolle myöntämään valtakunnalliseen erityistehtävään.